Joensuun kaupungin alue voidaan jakaa kallioperältään kahdenlaisiin alueisiin: länsiosat kuuluvat proteotsooiseen liuskevyöhykkeeseen ja itäosat arkeeiseen pohjagneissialueeseen.

Proteotsooinen liuskevyöhyke

Joensuun, Pyhäselän ja Kiihtelysvaaran länsiosa kuuluvat proteotsooiseen liuskevyöhykkeeseen, jonka kivilajit saivat alkunsa 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa svekokarjalaisessa vuorijonopoimutuksessa. Kilometrien korkuiset vuoret ovat satojen vuosimiljoonien saatossa tasoittuneet ja kuluneet juuriaan myöten. Merenpohjaan kerrostuneiden rapautumistuotteiden kiteytyneitä vastineita nykyisessä kallioperässä ovatkin fylliitit, kiilleliuskeet ja kiillegneissit, jotka muodostavat karjalaisen liuskevyöhykkeen pääosan.

Kiihtelysvaaran ja Enon alueilta löytyy myös kvartsiittia, joka on syntynyt silloisen mannerreunuksen peittäneen hiekkakerrostuman iskostumisen johdosta. Kiihtelysvaarasta löytyy lisäksi vulkaanisia kiviä, jotka ovat puolestaan saaneet aikansa tulivuoritoiminnan ansiosta.

Arkeeinen pohjagneissialue

Tuupovaara, suurin osa Enosta sekä Kiihtelysvaaran itäosa kuuluvat arkeeiseen pohjagneissialueeseen, jonka kivien ikä on lähes 3000 miljoonaa vuotta. Pääkivilajeja ovat raitaiset graniittigneissit, graniitit, granodioriitit ja tonaliitit. Vihreäkivivyöhykkeen kiviä löytyy Tuupovaaran pohjoisosista sekä Kiihtelysvaaran etelä- ja koillisosista sekä Enon etelä- ja itäosista. Vihreäkivivyöhykkeen kivet ovat tulivuoritoiminnan seurauksena syntyneitä vulkaanisia kiviä ja niiden rapautuessa muodostuneita sedimenttejä. Kiillegneissiä esiintyy hieman Enon eteläosassa.

Retkeilijän kiviopas