Jaamankangasvaihe

Jaamankankaan kerrostuessa Pohjois-Karjalan jäätikkökielekkeen edustalle Järvi-Suomen kielekkeen jäämassat olivat jo sulaneet ja täyttivät Pyhäselän altaan vedellä. Pitkin jäätikkökielekkeen etumaastoa ulottui etelästä Joensuun tienoille jääjärvi, jonka alenevan pinnan tasoon Jaamankankaan 3−6 km leveät tasanteet ovat kerrostuneet. Tämän Itämeren Yoldia-vaihetta vastaavan jääjärven tyrskyjen kuluttamia muinaisrantalovia on löydettävissä Utranharjun rinteiltä runsaan 100 metrin korkeudelta ja Jaamankankaan pohjoisrinteiltä noin 105 metrin tasosta.

Ancylusjärvivaihe

Jaamankangas-vaiheen jälkeen ilmaston lämpeneminen ja samalla mannerjään sulaminen kiihtyi huomattavasti. Höytiäisen allas vapautui mannerjäästä noin 9700 vuotta sitten, ja Itämeren historiassa siirryttiin Ancylusjärvi-vaiheeseen. Sen aikaisia muinaisrantakivikoita voi tavata Utranharjun ja Marjosärkän etelärinteiltä 90−95 metrin tasolta. Vedenpinta jatkoi alenemistaan maankohoamisen johdosta ja saavutti Pyhäselän nykyisen tason. Sen seurauksena myös Joensuuta ympäröivät alavat maat alkoivat paljastua veden peitosta ja soistua noin 9000 vuotta sitten.

Suur-Saimaan synty

Maankohoamisesta aiheutui järvialtaiden kallistuminen, mikä johti merkittäviin muutoksiin vesistöjen laskusuhteissa. Aluksi Oulujärven suuntaan virranneet Pielisen vedet (Tiesitkö, että vielä nykyäänkin Pielisjokea pitkin pääsee Oulujokeen?) puhkaisivat tiensä Uimaharjun poikki altaan eteläpäässä noin 8600 vuotta sitten aiheuttaen äkillisen tulvan Pielisjoen varsilla. Tapahtuma on taltioitunut Joensuun kaatopaikkana tunnetun Kontiosuon pohjakerrostumiin, missä vanhinta suoturvetta peittää Pielisjoen tulvan tuoma hietakerros.

Maankohoaminen vaikutti myös Saimaan vesistöön, joka oli kuroutunut erilleen Ancylusjärvi-vaiheesta. Vesistön laskukynnyksen sijaitessa luoteessa, missä maankohoaminen oli nopeampaa kuin vesistön muissa osissa, alkoi vedenpinta vähitellen kohota ja järvialtaat alkoivat liittyä toisiinsa yhtenäiseksi vesipinnaksi, jota kutsutaan Suur-Saimaaksi. Joensuun alueelta Suur-Saimaan merkkejä, kulutuslovia ja huuhtoutuneita pallekivikoita, on löydettävissä 90−86 metrin tasolta harjujen ja moreenimäkien rinteiltä. Vedenpinnan kohoamisen myötä myös Pielisjoen suu siirtyi ylävirran suuntaan mahdollisesti Enon Alusveteen saakka. Joensuun alueella aikaisemmin kehittyneet turvekerrostumat jäivät rantavoimien levittelemien hiekkakerrosten alle, mistä niitä tulee aika ajoin esille kaivaustöiden yhteydessä.

Suur-Saimaan vedenpinnan kohoaminen Joensuun alueella päättyi, kun Saimaan vedet löysivät uusia reittejä altaan kallistumisen vuoksi. Rantaviiva on yhä hieman vetäytynyt Pyhäselän perukassa johtuen maan kallistumisesta. Nykyään maa kohoaa Joensuun alueella noin 4 mm vuodessa.