Enon Niskan kulttuurikävely alkaa Lossitieltä, Pielisjoen rannasta. Lyhyempi reitti kiertää Lossitieltä Nahkurintielle myös kauniissa jokimaisemissa. Pidempi lenkki vie pidemmälle Lossitietä ja Niskantielle, josta palataan Hopantietä pitkin Nahkurintielle. Reittiin liittyvät tarinat on kertonut niskalainen Väinämö Lehikoinen, joka on kirjoittanut Niskan kylästä myös kirjan "Enon Niska ja niskalaisia".

Helppokulkuinen reitti: 650m
Keskivaikea reitti: 1,1km
Lossitie-Niskantie-Hopatie-Nahkurintie, Niskan kylä

Enon Sarvingista on löytynyt esihistoriallisia ja kivikautisia asumuksia ja asutuksen epäillään levinneen alueelle jo 8800 – 8550 eaa. "Pielisen" ja "Pielisjoen" nimistön lähtökohtana on reunaa tai laitaa tarkoittava "pieli", joka tarkoitti kulkijoille ja eränkävijöille "kaukana erämaassa". Eno-nimityksen alkuperästä löytyy monta tarinaa. Erään tarinan mukaan Erik Utter kartoitti Suomea 1600-luvun puolivälissä, mutta kun ei tiennyt Pielisjoen nimeä, nimesi hän karttaan "en å", josta syntyi "Eno". Todennäköisempi alkuperä nimelle on kuitenkin saamenkielen sana "eno", joka tarkoittaa jokea tai valtaväylää.

Koskenlaskijoita Pielisjoella tiedetään olleen 1600-luvulta lähtien auttamassa lastit jokea pitkin etelään päin. Niskan kylä syntyi Pielisjoen voimakkaimpien koskien, Kaltimon koskien, kohdalle 1700-luvulla, kun siitä tuli virallinen joenylityspaikka. Kylä kasvoi rantaan vähitellen, kun tältä paikalta alkoi liikkumaan ihmisiä yhä enemmän joen yli. Lisäksi tukinuitto lisääntyi 1700-luvun kuluessa, kun sahatoiminta alkoi Joensuussa Utran sahalla. Tällöin uitto oli vielä alkeellista, ja tukit uivat vapaana virran mukana. Tämä aiheutti ongelmia paikallisille, sillä tukit saattoivat olla esteenä veneillessä tai rikkoa kalapyydyksiä. Myöhemmin jokeen rakennettiin puomit ohjaamaan tukkeja. Voimalaitoksen rakentamisen takia uitto muuttui nippu-uitoksi. Tämäkin työllisti uittajia, mutta nyt tukit piti lisäksi niputtaa. Uittoa voi seurata edelleen Pielisjoessa. Joensuun kaupunkiyhdistyksen sivuilta voi tilata tekstiviestin, joka ilmoittaa, milloin kannattaa lähteä seuraamaan Joensuun keskustan silloille nippu-uittoa.

Niskan rannasta joen vastakkaisella puolella on niemi, joka Suomen sodan (1808–1809) jälkeen sai nimityksen "Valliniemi" sen sodan aikaisten tapahtumien vuoksi. Paikalliset talonpojat saivat estettyä venäläisten etenemisen strategisesti tärkeällä Pielisjoella, kun he tälle paikalle rakensivat vallitukset. He maalasivat tukkeja ja tekivät niiden päihin reiät, jotta tukit näyttäisivät tykeiltä. Huijauksen takia venäläiset eivät uskaltaneet hyökätä tältä kohdalta, mutta kiersivätkin toista reittiä Liperin kautta. Talonpojat saivat kuitenkin tiedon, että venäläiset ovat lähestymässä toisesta suunnasta, ja joutuivat pakenemaan. Tällaiseen tarinaan kertoi Elias Lönnrot törmänneensä runonkeruumatkallaan Pohjois-Karjalassa 1928 Valliniemen puolustuksesta.

(1) Niskan lossi

Tässä rytäkässä, talonpoikien paetessa, Ahvenisen silta poltettiin, jotta venäläiset eivät pääsisi etenemään sen kautta. Ongelmaksi sodan jälkeen jäi kirkon jääminen kahden kosken taakse. Vaikka pohjoiset kylät asiaa vastustivatkin, rakennettiin uusi kirkko Enon Nesterinsaareen (nyk. Enon kylälle) 1818. Näiden tapahtumien jälkeen Niskaan määrättiin rakennettavaksi lossi, sillä ihmisiä alkoi liikkumaan taas enemmän joen yli kirkolle. Tasapohjaiseen, veneen muotoiseen soutulossiin sopi 3-4 kärryä hevosineen. Lossia kuljettivat kaksi soutajaa ja peränpitäjä. Vuonna 1850 lossilla meinasi sattua onnettomuus, jonka takia sillan rakentamista ehdotettiin, mutta hanke kaatui vastustukseen. Tuona kertana lossi, johon oli lastattu ylilastina hevoset sekä tuomiset Joensuun markkinoilta, lähti lossi virran vietäväksi hevosen säikähdettyä. Korjaukset lossilla saivat riittää tällä kertaa. Lossin vielä kulkiessa Valliniemessä oli paljon asutusta. Niemeen rakennettiin myös koulu ja majatalo.

Niskaan kerääntyi vähitellen useita tärkeitä kohteita paikallisille: lähekkäin sijaitsivat kaupat, tori, apteekki, nimismies ja käsityöläiset. Etelästä tullessa veneiden tuli purkaa lastinsa Pielisjoen Nesterinsaaressa ja tuoda ne koskien ohi maitse hevoskyydillä. Veneet tuotiin koskista ylös sauvoen tai vetäen rannalta käsin ja lastattiin taas Niskassa. Kaltimon koskelle alettiin rakentamaan kanavaa 1850 ja se valmistui 1879. Laivanliikenteen helpottumisella oli suuri vaikutus alueen talouteen. Enoon saatiin sillat vasta 1924 Koskenkorvalle. Niitä käytettiin 33 vuotta, kunnes niiden todettiin olevan liian kapeat. Uudet sillat rakennettiin voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä 200m jokea ylävirtaan.

(2) Enon yleinen osuuskauppa ja makasiinit

Osuuskauppa sijaitsi lossin läheisyydessä joen rannassa. Sen päämyymälä tunnettiin hyvästä varustuksestaan naapuripitäjissäkin. Lisäksi Osuuskaupan laiva "Taimi" liikennöi Niska-Luhtapohja-välillä.

(3) Nimismiehen talo

Vuonna 1911 rakennettu nimismiehen talo toimi ennen 1930-lukua vankitupana. Nuori nimismies ja runoilija Eero Lehikoinen osti talon kunnalta ja sai vuokraoikeuden tonttiin, joka laajennettiin. Tänne hän muutti perheineen ja alkoi pitää toimistoaan. Myöhemmin nimismiehen talo sai nimekseen "Wanha Wallesmanni".

(4) Apteekki

Niskan aperustettiin 1907, kun Ilomatsin apteekkari sai luvan perustaa haara-apteekin ensin Niskan Aaronmäelle ja 1910 Lossitien varteen. Apteekin tarjonta on muuttunut paljon noilta ajoilta. Perustamisensa jälkeen apteekista sai mm. karhurasvaa, ruusuntippoja eli mikstuuraa, hajupihka-tippoja ja häränsappea.

Lähellä Lotanpuroa, nykyisen Matleenantien varressa eli 40-luvun lopulle asti pieni ja tiukka mummo, Kallis-Kaisa. Kaisa oli erikoinen persoona, joka tunnettiin suorista puheistaan. Hän oli hyvin ylpeä nimestään, joka oli lähes sama kuin keisarinna Katariinalla. Tämän takia Kaisa arvostikin naisia, joilla oli samankaltainen nimi. Kaisan sanonta "uhalla kallis" kaikesta mistä hän piti, johti siihen, että häntä alettiin kutsumaan lisänimellä Kallis-Kaisa.

Jatkaessa Niskan Lossitietä, entistä pääväylää pitkin, vasemmalle lähtee entinen Kiiskintie (nykyinen Kylätie) joka vie "Kiiskin kaupunkiin". Tie ja kylä on nimetty "pormestari" Antti Kiiskin mukaan, joka rakensi Niskasta itään päin olevan talonsa ja raivasi ja vuokrasi tontteja alueelta. Matleenantie taas on nimetty Matleena Erosen mukaan. Hän rakennutti alueelle paljon uusia, huonokuntoisia mökkejä, kunnes hänet käskettiin lopettamaan. Toisaalta hänen ansiostaan Niskan asutus alkoi levitä itään päin. Lossitie päättyy vuonna 1933 valmistuneeseen Niskantiehen. Tie jatkuu Aaronmäkeä Kirkkotienä, jonka päässä vuonna 1818 rakennettu kirkko sijaitsee.

(5) Leipurien talo

Leipurien talo sijaitsi Niskantien ja Kirkkotien risteyksessä. Punainen hirsitalo palveli 80 vuoden ajan ja neljä leipuria huhki siinä 1880-luvulta lähtien!

(6) Oskari Hoppa

Kalaisa Pielisjoki tarjosi niskalaisille hyvin elantoa. Kaltimon koskissa pidettiinkin kymmenkuntaa kalapatoa pyydystämässä lohta. Lisäksi joesta saatiin haukea, siikaa ja harjusta. Hopantien päässä sijaitsi Oskari Hopan mökki, jossa tämä asui perheineen. Hoppa oli tunnettu "lohikuninkaana", niin pätevä kalastaja hän oli. Hän aloitti työnteon joella jo nuorena soutajan hommassa, alkoi ansaita omaa palkkaa -pennin päivässä- ja alkoi saada tuntumaa jokeen ja kalastamiseen. Vähitellen hänestä kasvoi oiva kalamies ja ravustaja sekä lisätienestinä hän nosti ja teki haloiksi uitossa jokeen uponneita tukkeja. Aikuisiällä Hoppa valmisti lähes kaikki varusteensa itse: veneet, verkot, pyydykset sekä tietysti perhonsa.

(7) Nahkatehdas ja juoksuhaudat ensimmäisestä maailmansodasta

Kuten Suomen sodan aikana oli todettu, olivat Pielisjoki ja Eno sotilaallisesti tärkeitä kohteita. Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjä pelkäsi Saksan hyökkäävän lännestä. Tämän takia Niskasta Kaltimon kanavalle kaivettiin juoksuhautoja. Ennen muutaman kymmenen metrin pituiset, nyt jo romahtaneet juoksuhaudat voi nähdä vielä metsiköissä Nahkurintien varressa juuri ennen Nahkatehdasta sekä Lossitien alussa oikealla Nahkatehtaan jälkeen. Lisäksi Oskari Hopan mökin vieressä muistellaan olleen ammusvarasto. Varustusten huoltamiseksi tarvittiin uudet tiet alapappilan ja kirkon suuntiin, joita kutsuttiin "ryssänteiksi", mutta joita ei loppujen lopuksi saatu valmiiksi.

Enon Yleisen Osuuskaupan Nahkatehdas perustettiin 1919 ja aloitti kovan kilpailun pienten paikallisten nahkaverstaiden kanssa. Talon hirret hakattiin alun perin ensimmäisen maailmansodan aikana juoksuhautojen vuorausta varten. Sodan päättyessä hirret jäivät valtiolle, jolloin Osuuskauppa osti ne ja rakennutti niistä Nahkatehtaan.

Kaltimon sillat otettiin käyttöön vuonna 1925. Tämän jälkeen Niskan kautta ei enää kuljettu, ja toritapahtumien kävijämäärä tyrehtyi. Nykyisin alue on rauhallista omakotitaloaluetta.

Tiedot reitistä ja Niskan alueesta Väinämö Lehikoiselta, joka on kirjoittanut aiheesta myös kirjan: Enon Niska ja niskalaisia. Kirjan löytää sekä Joensuun pääkirjastosta että Enon ja Uimaharjun kirjastoista.

Lähteet
Lehikoinen, V. 2004. Enon Niska ja niskalaisia. Joensuu.
Lehikoinen, V. 2015. Suullinen tiedonanto. 19.5.
Vesajoki, H., Pihlatie, M. 2011. Pielisjoki. Karisto, Hämeenlinna.

Honkaniemen reitti vie kasvitieteelliseen puutarhaan ja puulajipuistoon Pyhäselän rantaan!

Helppokulkuinen reitti: 360m
Keskivaikea reitti: 2,2km
Heinäpurontie-Vainonniementie

(1) Botania

Botania on kasvitieteellinen puutarha, joka on ainoa laatuaan Suomessa; sen kaunis trooppinen perhospuutarha on maailman pohjoisin! Sen sisäpuutarhassa voi tutustua niin upeisiin ja jännittäviin kasveihin kuin perhosiin ja papukaijoihinkin, kun ulkona taas voi tutkia mm. myrkky-, mauste- ja lääkekasveja, mutta myös nauttia aurinkoisista kesäpäivistä huvimajassa istuskellen tai nurmikolla kävellen! Vuodesta 2013 Botanian toiminnasta on vastannut Botanian ystävät ry, kun Itä-Suomen yliopisto joutui luopumaan kasvitieteellisestä puutarhastaan.

Botanian sisäpuutarhassa on noin 600 eri kasvilajia, neljässä eri kasvihuoneessa: tropiikki, subtropiikin kesä- ja talvisadealueet sekä aavikko. Tropiikissa pääsee tutustumaan Botanian kuuluisuuteen kultatöyhtökakadu Juusoon sekä amatsoni-papukaijoihin Lasseen ja Ilmariin.

Ulkopuutarhasta, jonne Kulkurit-reitti johtaa, löytyy 600 lajia lisää. Ulkopuutarhaan pääsee maksutta tutkimaan mm. ravinto-, mauste-, myrkky, lääke- ja koristekasvien kokoelmia Botanian aukioloaikoina. Puutarha löytyy kääntyessä pääportilta vasemmalle Botanian sisäpihalle. Botanian ulkopuutarhassa voi havaita perhosia, sudenkorentoja ja muita hyönteisiä lentämässä puutarhassa, tai yön hämärässä lepakoita saalistamassa! Lisäksi Botanialla on kuusi omaa mehiläispesää puutarhassa! Erikoisuutuutena ulkopuutarhassa voi ensi kesänä tutustua myös perinteisiin karjalaisiin kasveihin luontopolulla, joka on puutarhan ohessa. Polulla kannattaa käydä piipahtamassa ja tunnistamassa paikallisia kasvilajeja!

(2) Muistopuualue

"Puut ovat pysyvyyden, viisauden ja tulevaisuuden uskon symboleita kaikkialla maailmassa."

Heti Botanian takana, Vainonniementien varressa vasemmalla sijaitsee puistikko, josta alkaa Joensuun puulajipuisto. Puistikosta löytyy muistopuualue, eli promootiopuisto, joka on Joensuun yliopiston ja sittemmin Itä-Suomen yliopiston kunniaprofessoreiden nimikkopuupuisto. Sinne ovat Joensuun yliopiston kunniatohtorit istuttaneet puita vuosina 1989, 2004, 2009 ja 2014. Kunkin kunniatohtorin nimikkopuu on eri lajia; löytyy niin metsämäntyä, metsätammea kuin serbiankuustakin. Kunnianosoituksen ovat saaneet mm. Paavo Lipponen ja Juhani Meriläinen sekä joukko ulkomaisia yhteistyökumppaneita.

(3) Arboretum, eli puulajipuisto

Arboretum on kaupungin puulajipuisto, jossa on hyvät kokoelmat eri puulajeja ja niiden alalajeja. Kulkurit vievät läpi havupuupuiston! Kohti puulajipuistoja ja Pyhäselän rantaa lähdetään kulkemaan pitkin Vainonniementietä. Matkalla voi ihailla jo alkavaa puutarhaa mahtavine alppiruusuineen (Rhododentrum). Havupuupuistoon käännytään oikealle, opastuksen mukaan.

71 hehtaarin suuruinen arboretum, eli puulajipuisto sijaitsee Heinäpurontien ja Pyhäselkä-järven välissä. Se on perustettu vuonna 1985 ja sinne istutetaan suunnitelman mukaan uusia kasveja aina 2190-luvulle saakka. Sitä hoidetaan puistomaisena metsänä. Puistoon on valittu tietyt puulajisuvut, jotka menestyvät alueella sekä joista on haluttu tarjota edustavat kokoelmat. Kasvien sijoittelussa on otettu huomioon eri lajien metsätyyppivaatimukset ja nykyiset kasvillisuustyypit.

Kuinka monta eri havupuulajia havaitset polun varrella? Polulta pääsee poikkeamaan myös lehtikuusimetsään! Kävelyreitti kulkee havupuupuiston halki, josta se liittyy yleiselle kuntoilureitille, joka kulkee järven rantaa pitkin.

Puulajipuiston erikoistumissuvut:

• koivut (Betula)
• katajat (Juniperus)
• lehtikuuset (Larix)
• männyt (Pinus)
• poppelit (Populus)
• pajut (Salix)

(4) Matolahden uimarannat

Pyhäselän rantaan, vasemmalle käännyttäessä leveämmälle ulkoilureitille (oikealle jää silta) matkan varrelta löytyy yleinen uimaranta "Matolahdesta" sekä opastus muihin lajipuistoihin. Hurjempi voikin pulahtaa uimaan Pyhäselkään, matkalla on nimittäin varaa valita useammasta rannasta! Jos haluaa oikaista takaisin Vainonniementielle, pääsee Poppelikunnaksen kautta parkkipaikalle ja tielle. Tämä polku ei ole helppokulkuinen.

Honkaniemen reiteillä ei ole talvikunnossapitoa.

Hasanniemen reitti johdattaa Artparkiin lampaita rapsuttamaan, joen suulle Jokiasemalle ja rantaa pitkin puistoon lenkille!

Helppokulkuinen reitti: 600m
Keskivaikea reitti: 1150m
Vaikea reitti: 1540m
Länsiviitta-Länsikatu-Eteläkatu

(1) Evankelis-luterilainen kirkko

Ylväs ja kaunis Joensuun evankelis-luterilainen kirkko komeilee mäennyppylän päällä Kirkkokadun päässä. Kirkko valmistui vuonna 1903, mutta se oli suunniteltu jo vuoden 1847 asemakaavaan juhlavaksi päätepisteeksi Kirkkokadulle. Kirkko edustaa uusgoottilaista tyyliä, jonka tunnusmerkkeinä nähdään ikkunoiden suippokaaret, kaariholvit ja kohti taivasta kohoavat tornit, jotka on rakennettu epäsymmetrisesti. Suurin niistä on kellotorni ja se on 57 metriä koskea, josta neljä metriä on ristiä. Kirkko oli aikakautensa yksi koristelluimmista. Suomessa jugend-tyyli sai kansallisromanttisen muodon, johon kuuluvat runsaat yksityiskohdat ja luontoaiheet, kuten kattomaalauksissa esiintyvät liljat, ruusut, kolmilehdet ja Kristuksen vaakunat. Niillä kaikilla on vertauskuvallinen merkityksensä. Alttaria koristaa Ilmari Launiksen vuonna 1910 maalaama alttaritaulu "Jeesus ristillä."

Arkkitehti Josef Daniel Stenbäck suunnitteli kirkon ja tyylilleen uskollisena teki kirkon runkohuoneesta lyhyen ja leveän, niin sanotun saarnakirkko-tyypin mukaan. Neljä kivipylvästä jakaa kirkkohuoneen kolmeen laivaan, jonka sisäkatteena koristelevat tiilestä tehdyt suippokaariset tähtiholvit. 1970-luvulla kirkkoa vavisuttivat ilkivalta, kuten murrot ja ikkunoiden rikkomiset. Esimerkiksi marraskuussa 1970 kirkosta anastettiin hopeat, jotka löytyivät puoli vuotta myöhemmin Siilaisen metsästä. Seurakunta oli ehtinyt hankkia tällä välin uudet ehtoolliskaluston sekä hälytyslaitteet. Vakavampi ilkivalta tapahtui lokakuussa 1985 kun pyromaani yritti polttaa Joensuun kirkon. Kirkon polttaminen jäi pelkäksi yritykseksi, kun iltakelloja soittamaan tullut suntio Pentti Ruokolainen soitti palokunnan.

Joensuun kirkkoon saapuessa tulijaa tervehtii eteisen oven päällä oleva rohkaiseva teksti: "Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala."

(2) JokiGalleria

Kun kirkon takaisesta Koivuniemen puistosta lähdetään suuntaamaan kohti Hasanniemeä, ensimmäisenä vastaan tulee uusi tulokas Joensuun taidemaailmassa, yksityinen taidegalleria JokiGalleria. Se on rakennettu entiseen halkovajaan, jonka vanhaa tyyliä pyrittiin mukailemaan rakentamisen aikana. Galleriassa on noin neljän viikon näyttelyajat ja siellä myydään teoksia, joita esitellään verkkosivuilla ja joista tiedotetaan muun muassa sanomalehdissä. Galleria on aktiivisessa käytössä koko vuoden ja loppukesän. Talven galleriassa on joka kuukausi vaihtuva näyttely. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

(3) Jokiasema

Hasanniemen kärjessä on vuonna 1991 perustettu palveleva joenrantakeidas, jonka avautuminen kevättalvella on monelle joensuulaiselle varma kevään aloitus. Kesäisin jokiasema on monen paikallisen kesäterassi, jossa pystyy nauttimaan juomasta, ruoasta ja upeasta maisemasta. Pihapiirissä on myös lapsille paljon puuhailtavaa, muun muassa leikkipuisto ja herttaisia kotieläimiä kuten vuohia, kanoja ja kukkoja. Jokiasema on joensuulaisten ylpeys ja joka kesäinen "pakko käydä"- kohde, jota esitellään mielellään ulkopaikkakuntalaisille.

(4) Kaukopartio-osasto Kuismanen

Jokiaseman vieressä on Pursiseuran Huvila, jonka portin pieleen on pystytetty kivinen muistomerkki. Kirjailija Jukka Mäkelä kirjoitti kirjaa "OsKusta" ja sai ajatuksen muistomerkin tekemisestä, jossa muistettaisiin niitä 19 kaukopartio-osaston miestä, jotka eivät palanneet rintamalta. Arvo Savolainen, joka oli itsekin kaukopartiomies, suunnitteli reliefin ja se julkaistiin 1972. Antti Heiskasen tekemä laatta lisättiin muistomerkkiin vuonna 1992. "OsKu" oli talvisodan aikainen Pohjois-Karjalassa operoiva kaukopartio-osasto, johon valitut miehet olivat valiosotilaita. Heistä kolme nimitettiin jopa Mannerheim-ristin ritareiksi. Nimi tulee kaukopartio-osaston johtajasta Into Kuismasesta, jonka tunnetuimpia partioretkiä jatkosodan aikana oli Suopassalmen huoltokeskuksen hävitysretki talvella 1943. Siihen osallistui yli sata miestä kaukopartio-osastoista sekä Osasto Laguksesta. "OsKu" lähti Hasanniemestä jatkosodan lisäksi myös Lapin sotaan.

(5) Pohjois-Karjalan ensimmäinen höyrysaha-muistomerkki

Jokiaseman ja Pursiseuran Huvilan vieressä on pieni viheriö, jonka laidalla on Pohjois-Karjalan ensimmäisen höyrysahan muistomerkki. Höyrysaha perustettiin Joensuun Hasanniemeen vuonna 1861. Sahalla oli töissä seitsemisenkymmentä työntekijää ja työkasarmeineen he muodostivat Hasanniemeen huomattavan yhdyskunnan. Saha ei kuitenkaan pärjännyt kovinkaan pitkään, nimittäin 1870-luvulla se ei ollut enää kannattava yritys, kun kato- ja lamavuodet hiljensivät markkinoita ja laitteisto oli vanhanaikaista. Sahan aikaisempia sukupolvia ja sahamiesten työtä haluttiin kuitenkin kunnioittaa, joten Rauma-Repola Oy rakennutti muistomerkin, kun sahan perustamisesta oli kulunut sata vuotta. Suunnittelusta vastasi Veikko Jalava.

(6) Artpark

Kun käännytään Hasanniementieltä metsään johtavalle hiekkatielle, saavutaan Hasanniemen kesäteatterin ympäristöön rakennettuun Artparkkiin. Kesäkuun alussa avattu Artpark tarjoaa kattavasti kulttuuria joensuulaisille. Artparkissa voit katsoa kesäteatteria, erilaisia taidenäyttelyitä ja rauhoittua kolmen runolampaan seurassa kuuntelemaan runoja. Kesäteatterin erikoisuus on sen pyörivä katsomo, jota pyörittämällä voidaan muuttaa näyttämökuvaa esityksen aikana. Hasanniemen kesäteatterin pyörivä katsomo oli aikanaan toinen laatuaan Suomessa, sitä ennen vastaava oli kohdattu ainoastaan Tampereen Pyynikissä.

AurinkoCafe palvelee Artparkissa kävijöitä tarjoten erilaisia smoothieita, virvokkeita, pirtelöitä, suolaista hyvää ja erilaisia makeita herkkuja. Kahvilan painopiste on luomu-, kausi- ja kasvisaineksissa, joka perustuu AurinkoCafen sitoutumiseen kestävän kehitykseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kahvila pyrkii tukemaan Reilu kauppa- sertifioituja tuotteita kahvin ja teen avulla sekä hankkimaan lähituottajien aineksia aina kun on mahdollista. Kahvila on kauniisti luonnon ympäröimä ja sen terassilta voi ihailla Linnunlahden uimarantaa, lampaiden puuhia sekä lukea ilmaisia kirjoja kahvilan terassilla.

Hasanniemessä vain osalla reiteistä on talvikunnossapito.

Lähteet
Julkunen, M-L. 2012. Katsomosta kulisseihin. Satavuotias Joensuun kaupunginteatteri. Pohjois-Karjalan teatteriyhdistys ry.
Kinnunen, E. 2000. Joensuun uskonnollinen elämä 1954-1999. Joensuun seurakuntayhtymä.
Vesajoki, H. & Pihlatie, M. 2011. Pielisjoki. Elämän virta. Karisto oy, Hämeenlinna.

Internet-lähteet
Artpark
Jokiasema
Luterilainen kirkko Joensuussa, kirkot

Aivan Kiihtelysvaaran kylän sydämessä kiertää Kulkureiden reitti tutkimassa paikallishistoriaa upean kirkon ja kuntamuseon ympäristössä!

Vaativa reitti: 620m
Mäkräntie-Tulrompsuntie

(1) Kiihtelyspirtti

Kiihtelyspirtissä toimii hyvin monipuolisesti erilaisia toimijoita, kuten Kiihtelysvaaran palvelupiste, terveyskeskus, palo- ja pelastuslaitos sekä kirjasto, joka siirtyi paikalle vuonna 1993 tehtyyn jatko-osaan. Kirjastossa on oma kotiseutuosasto, josta löytyy Kiihtelysvaara-aiheista aineistoa. Pirtissä toimiva palvelupiste tarjoaa hyvin monipuolisesti palveluja, esimerkiksi palvelupisteessä voi asioida kaupungin palveluihin liittyvissä asioissa, hakea ja palauttaa lomakkeita ja hakemuksia, tutustua aulatilassa esillä oleviin vaihtuviin taide yms. näyttelyihin sekä varata näyttelyajan omalle näyttelylle. Palvelupisteestä voi myös ostaa Kiihtelysvaara-aiheisia kirjoja, retkeilykarttoja ja Joensuun opaskarttoja. Kokoustilojakin löytyy, muun muassa 25 hengen kokoustila ja 20 hengen kahviohuone. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä mitä kaikkea palvelupisteessä on saatavilla ja missä kaikessa he pystyvät auttamaan.

Nälkään kuolleiden muistomerkki (1864–1868)

Tyhjentynyt kappa-niminen nälkään kuolleiden muistomerkki sijaitsee Kiihtelysvaaran kirkon tarhassa. Sen on pystyttänyt vuonna 1974 Kiihtelysvaara-seura ja suunnittelijana toimi Erkki Eronen. Nälkävuosina kuolema vieraili monessa kiihtelysvaaralaisessa kodissa, esimerkiksi vuonna 1865 kuoli neljänä kevätkuukautena yhteensä 564 kiihtelysvaaralaista.

Vapaussodan sankaripatsas

16.5.1921 Sisällissodan päättymisen kolmantena vuosipäivänä paljastettiin "Vapaussodan sankaripatsas". Kivessä on viisi kiihtelysvaaralaista nimeä ja lisäksi yksi tuntematon.

Talvi- ja jatkosotien muistomerkki

Talvi- ja jatkosotien muistomerkki paljastettiin 30.7.1950. Isoon muistomerkkiin on liitetty myös sankarilaattoja, joista voi lukea 152 kiihtelysvaaralaisen sankarivainajan nimet.

(2) Honkasalon talo

Kirkkoa vastapäätä on kirkonkylän vanhoista rakennuksista suurimpiin kuuluva maalaistalo, Honkasalon talo. Viime vuosisadan lopusta vuoteen 1945 talossa asui Armas Wilhelm Honkasalo perheineen, aikaisemmalta nimeltään Fabritius. Hän muutti nimensä Honkasaloksi vuosisadan alussa suomalaisuusliikkeen takia. Armas Wilhelm Honkasalon puolison Ellin isä, kauppias Simo Pakarinen, rakensi talon. Simo Pakarinen oli tullut Kiihtelysvaaraan veljensä kauppias Antin pyytämänä. Simosta tuli yhtiökumppani, mutta veljen muutettua Joensuuhun Simo jäi yksin pitämään liikettään. Simo vaurastui kauppatoiminnallaan ja osti itselleen paljon maita. Kirkkoa vastapäätä, kirkonkylän parhaalle paikalle, hän rakennutti kauppakartanon. Kauppa toimi kirkon puoleisessa päässä ja perhe asui samassa talossa. Simo rakennutti pihaan aittoja, navetan ja palvelusväen asuinrakennuksen. Simon tytär Elli meni naimisiin Armas Wilhelm Fabritiuksen kanssa vuonna 1894 ja he asettuivat kauppakartanoon. Vävy ei kuitenkaan miellyttänyt Simoa, vaikka Armas Wilhelm Fabritius oli Suomen vanhimpiin kuuluvan aatelittoman suvun vesa. Elli ja Armas menivät naimisiin vastoin Simon tahtoa, jonka takia hän testamenttasi koko omaisuutensa tyttärensä lapsille.

Kauppatoimen loputtua Honkasalon entisissä kauppatiloissa toimi vielä Kiihtelysvaaran posti. Talo siirtyi Elliltä ja Armakselta heidän nuorimman lapsensa Irjan ja tämän miehen Eemil Piiraisen omistukseen. Pariskunta myi talon Kiihtelysvaaran kunnalle vuonna 1945. Kunta korjautti taloa ja rakensi siihen toisen kerroksen sekä muutti talon ulkonäköä ja sisätiloja olennaisesti. Taloon muutti remontin jälkeen kunnanlääkäri Aimo Kytö, mutta kun uusi lääkärintalo valmistui, Honkasalon kauppatiloihin muutti eläinlääkäri ja asuintiloihin kunnan vuokralaisia. Tiloissa toimi myös kotiteollisuusneuvonta-asema.

Marraskuussa 2013 Honkasaloon syttyi pitkästä aikaa taas valot ikkunoihin kun Vepsäläisen perhe muutti taloon. Perheen mukaan pientä remonttia on luvassa kun yläkerrasta kunnostetaan asunto isovanhemmille ja alakerrasta puretaan seiniä, isosta tupakeittiöstä haaveillen.

(3) Kotiseutumuseo

Kun astut Kiihtelysvaaran museoon hiljaa ja kuuntelet vanhan viljamakasiinin lattialankkujen narahtelua, voit päästä vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin. Kotiseutumuseossa on yhteensä 1500 esinettä, jotka ovat luetteloituja ja valokuvattuja. Se on yksi Kiihtelysvaaran pitäjän suosituimmista matkailukohteista ja sen kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, esimerkiksi vuonna 2013 museossa vieraili noin 400 henkilöä.

Kiihtelysvaaran kotiseutumuseon perustamishanke ja suurilta osin museoesineiden kerääminen on kirjailija-taiteilija Kyllikki Maliston aikaansaannosta. Hän asui pitäjän pappilassa siihen asti kunnes 19-vuotiaana lähti Ateneumiin opiskelemaan. Kyllikki juurtui kuitenkin pohjoiskarjalaiseen kotiseutuunsa niin kiinteästi, että on vanhemmalla iällä käynyt viettämässä kesiään Kiihtelysvaaran Pitkäjärven salolla kalasaunassaan. Kyllikki oli myös kiinnostunut oppimaan karjalaisen seutunsa rikkaan kansanperinteen ja esineellisen muotokielen. Hänen hetkensä koitti, kun vuonna 1950 manttaalimiehet päättivät lakkauttaa lainajyvästötoiminnan, jolloin viljamakasiini joutui myytäväksi. Se oli keskeisellä sijainnilla ja edusti vanhaa tyyliä, ja oli Kyllikin mielestä täydellinen kohde kotiseutumuseoksi. Monien mutkien jälkeen viljamakasiineihin saatiin kuin saatiinkin kotiseutumuseo. Muutama opiskelija ja Kyllikki lähtivät etsimään esineitä, joita löytyi melkein joka asunnosta, kun ullakot, aitat ja liiterit koluttiin. Esineet koostuivat pääosin kansanomaisista ja kirkon esineistä. Museon avaustilaisuus pidettiin 31.5.1959, jossa kirkkoherra Heikki Savola piti puheen.

(4) Suojapirtti

Kävellessä Mäkräntietä eteenpäin vastaan tulee tien oikealla puolella Suojapirtti. Vuonna 1930 Kiihtelysvaaran raitin varteen rakennettiin Suojapirtti, joka toimi suojeluskuntatalona. Suojapirtti on kulttuurihistoriallinen rakennus, joka kunnostettiin vuonna 1996. Nykyään Suojapirtin tiloja voi vuokrata erilaisiin juhliin, esityksiin (näyttämö), koulutus- tai muihin yksityistilaisuuksiin. Suojapirtti on toiminut myös vuoden 2010 alusta lukien myös Kiihtelysvaaran nuorisotalona.

Lähteet
Kiihtelysvaara-Seura ry. 1989. Eteismutkaisia matkoja Kiihtelysvaaran menneisyyteen. Kurikka-paino ky.
Peltonen, M. Taipale, O. Eronen, J. Eronen, Y. Piipponen, Y. Turunen, J. & Vatanen, I. 1977. Kiihtelysvaara. Ennen ja nyt.

Internet-lähteet
Kiihtelyspirtti 2
Kiihtelysvaaran suojapirtti

Koskikatu on todella Joensuun Kulttuurikatu; sen läheisyyteen sijoittuu niin kaupunginteatteri, Taitokortteli, museoita, kouluja kuin pääkirjastokin!

Helppo reitti: 850m Koskikatu

(1) Joensuun kaupungintalo

Joensuu kuuluisa kaupungintalo on myös Helsingin rautatieasemasta tutun arkkitehdin Eliel Saarisen käsialaa. Uudelle kaupungintalolle oli kysyntää, kun kauppias Mustosen talon tilat (kohde 2), jossa kaupunginvaltuusto ennen toimi, tulivat ahtaiksi. Niinpä Saarinen voitti 1909 pidetyn suunnittelukilpailun ja komea kansallisromanttinen rakennus saatiin valmiiksi 1914, melkoisten muutosten sävyttämänä. Talon tornista tuli lähes kaksinkertainen, patsaat lisättiin teatterin pääsalin ikkunoiden yläpuolelle ja ikkunoista tehtiin erilaiset. Alun perin kaupungintalossa toimivat mm. Suomen Pankki, kirjasto, poliisi, raastuvanoikeus sekä kaupunginvaltuusto.

Tänä päivänä kaupungintalossa toimii lisäksi teatteriravintola sekä kaupunginteatteri, joka muuten on Euroopan unionin itäisin ammattiteatteri!

(2) Taitokortteli

Heti Koskikadun alussa, joen varressa sijaitsee Taitokortteli, kauniiseen puutalokortteliin 2006 toteutettu kulttuuri- ja käsityökeskus. Päärakennuksessa, Mustosen talossa, on ehdottomasti vierailemisen arvoisia käsityöliikkeitä sekä Kauppaneuvoksen kahvila.

Antti Mustonen (1810–1877) oli talonpoikaisperheen kuopus, joka loi 200 ruplan perinnöllään jo nuorella iällä suuren omaisuuden itseoppineena liikemiehenä. Mustonen asettui Joensuuhun sen perustamisvuonna 1848. Hänestä kasvoi Joensuun rikkaimpia porvareita käyden kauppaa ulkomaille, omistamalla tehtaita, sahoja, laivaston, metsää ja maatiloja. Samalla hän kehitti nuorta Joensuuta ja sen taloutta. Osin hänen ansiostaan Pielisjoki kanavoitiin, jolloin laivat pystyivät liikkumaan helposti kasvavaan kaupunkiin, ja Joensuusta kasvoi vähitellen vesiliikenteen solmukohta. Kanavatyömaa toi paljon toivottuja töitä maakuntaan. Sen takia esiintyi myös levottomuuksia ja siveettömyyttä, kun kodittomia irtolaisia kerääntyi töihin kaupunkiin.

Kauppaneuvos Mustosen rakennuttama suuri sveitsiläistyylinen puutalo valmistui vuonna 1870. Kaupungille tärkeän liikemiehen kuoltua äkillisesti 1877, rakennus siirtyi pois suvun omistuksesta ja lunastettiin 1884 kaupungintaloksi. Kunnostustöiden jälkeen saatiin tilat maistraatille, raastuvalle, kaupunginvaltuustolle, rahatoimikamarille, tyttökoululle ja tullikamarille. Se ehti toimia Joensuun kaupungintalona vuoteen 1914 asti. Mustosen talon kadun puoleisessa seinässä on isännän muistolaatta muistuttamassa tärkeästä joensuulaisesta kauppaneuvoksesta ja valtiopäivämiehestä.

Mustosen talon vieressä nykyään sijaitseva kauppaneuvos Parviaisen rakennuttama talo on rakennettu 1886 alun perin Suvanto- ja Torikadun kulmaan, mutta siirretty 1970-luvun lopulla nykyiselle paikalleen Rantakadulle Surakan ja Mustosen talojen väliin tyhjälle tontille. Kauppaneuvos Parviainen oli etenkin kauppaneuvos Mustosen kuoleman jälkeen Joensuun kroisos. Hän perusti yhdessä kauppias Cederbergin kanssa Penttilän ja Karsikon sahat 1870-luvulla ja oli toinen tärkeä liikemies nuoren kaupungin talouden nostattajana. Tänä päivänä talossa toimii Joensuun Perheentalo.

Esteettömästi Mustosen taloon pääset talon takana olevasta ovesta. Myös korttelin tiilitalossa olevaan Taito Shoppiin pääsee pyörätuolilla ja rollaattorilla.

(3) Vapaudenpuisto

Kaupungintalon edustalla sijaitsee Joen kaupungin keskuspuisto, kaunis Vapaudenpuisto, jonne tunnelmaa luovat pronssiveistos nimeltään Antin ahven ja Vapaudenpatsas, jossa sotaviestin viejä puhaltaa ylväänä tuohitorveen. Ajatus patsaan hankkimisesta syntyi 1918 kaupunginvaltuustossa ja sitä varten järjestettiin veistoskilpailu. Yrjö Liipolan suunnittelema patsas voitti kilpailun ja se paljastettiin vuonna 1923, jonka myötä puiston nimi vaihdettiin Nelinurkkapuistosta Vapaudenpuistoksi. Antin ahven-pronssiveistos suihkulähteineen on pystytetty kaupungin 100-vuotisjuhlien kunniaksi – pystytys tosin tapahtui vuoden viiveellä. Paikalliset liikemiehet lahjoittivat pronssiveistoksen vuonna 1949 Joensuun kaupungille. Patsaan aihe on kuulemma lähtöisin asukkaiden kuin koko Pohjois-Karjalan väestönkin kalastusinnokkuudesta.

(4) Carelicum ja Pohjois-Karjalan museo

Carelicumissa pääsee tutustumaan Joensuuhun ja Pohjois-Karjalaan, niiden kulttuuriin ja karjalaisuuteen! Carelicumista löytyy mm. Pohjois-Karjalan museo, matkailuinfo, kaupunkilaisten neuvonta, lasten Mukulakatu, tapahtumien lipunmyyntiä sekä kahvila. Museossa on pysyvä kansankulttuurin ja historian Pohjois-Karjala-näyttely sekä vuosittain muutamia vaihtuvia näyttelyitä.

Karjalaisen sivulla, Muuttunut kaupunkikuva-sarjassa seurataan Joensuun vaihtuvia maisemia vuosikymmenten mittaan. Käy katsomassa miltä Tori- ja Koskikadun kulma on näyttänyt!

(5) Tori ja kävelykatu

Ensimmäinen kauppahalli perustettiin Joensuuhun 1903 torille Siltakadun päähän A. Pitkäsen suunnittelemana. Kauniissa puuhallissa myytiin mm. voita, viljaa, nahkaa ja turkiksia. Järjestyssäännöt olivat tiukat, sillä hallin ympäristössä esiintyi rettelöintiä, irstailua ja juopottelua, joka tuli saada loppumaan viihtyvyyden ja turvallisuuden vuoksi. Hallissa ei saanut esiintyä juopuneena, tupakoida tai säilyttää kaljaa tai olkia. Lisäksi hygieniaan alettiin kiinnittää huomiota, eikä eläimiä saanut teurastaa sisätiloissa. Tästä jouduttiinkin antamaan sakkoja kovin useasti. Hallin ovenpielessä luki: "spotta ej på golvet" (älä sylje lattialle). Kun 50-luvulla haluttiin uudistua, kaupungin puutaloja alettiin purkaa ja rakentaa tilalle suuria kivitaloja, kuten toria ympäröivät Pielishovin ja osuuskaupan talot antoivat jo mallia.

Nykyinen 1968 rakennettu kauppahalli edustaa 60-luvun modernismia ja on suunniteltu täyttämään aikansa vaatimukset – tiloja tarvittiin paljon eri hallin toiminnoille. Vasta uuden hallin rakennuttua ja vanhaa purettaessa kaupunkilaiset älähtivät vanhan hallin puolesta. Valtuusto äänesti selvällä enemmistöllä, että puinen, vanhentunut rakennus sai väistyä. Valtuuston puheenjohtaja totesi äänestyksen jälkeen "kulttuurin lähtevän kauppatorilta".

Uusi hallirakennus oli moderni ja edistyksellinen käytännön ratkaisuineen. Karjalaisen haastattelemien joensuulaisten mielestä se olikin uutena hieno, nykyaikainen ja maan näyttävin kauppahalli. Arkkitehtien suunnitelmien mukaan ulkomuoto piti olla erinäköinen, mutta säästösyistä koristukset ja sen kaupungintaloon ulkonäköön liittävät yksityiskohdat jäivät toteuttamatta. Hallin nuhjuinen olemus ei aiheuta ihastusta nykypäivänä, vaan pikemminkin hilpeyttä, sillä sitä pidetään yhtenä Joensuun rumimmista rakennuksista.

Joensuuhun avattiin vuonna 2004 kävelykatu, joka käsittää keskustasta kolme korttelia. Kävelykadulla järjestetään ympäri vuoden runsaasti kaupunkitapahtumia, kuten Joen yö, Popkatu, Joulunavaus ja monta muuta. Kävelykadun varrelle on sijoitettu myös taidetta. Lasse Kuurilan "Ukko-Muikku" komeilee erään penkin yläpuolella ja toisella penkillä istuu Henna Onnelan ja Eija Hännisen tekemä "Kosiosusi" (2007), joka on ihastuttanut paikallisia ja turisteja jo monena vuonna.

(6) Taidemuseo Onni ja Ahjo

1894 rakennettu Joensuun ylpeys, kaksikerroksinen, uusrenessanssia edustava tiilikartano, joka nykyään toimii taidemuseona, sijaitsee keskeisellä paikalla kauppatorin läheisyydessä. Se on osa kaupungin julkisten rakennusten linjaa, joka ulottuu kaupungintalolta yliopistolle saakka. Rakennus muutettiin taidemuseoksi vasta 1977, sitä ennen palveltuaan 70 vuotta kouluna, Joensuun lyseona. Vuonna 1865 Joensuun klassillinen lyseo onkin Suomen toiseksi vanhin suomenkielinen oppikoulu ja täyttää vuonna 2015 jo 150 vuotta!

Uusi koulurakennus oli iso; siinä oli yksitoista luokkahuonetta ja juhlasali. Voimistelusali kuitenkin puuttui, joten vuonna 1911 pihaan rakennettiin puinen voimistelurakennus. Sen ullakolle rakennettiin vuonna 1921 veistosali. Rakennuksessa on tehty myös muita muutoksia, kuten kolmannen kerroksen rakentaminen vinttikerroksesta vuonna 1935. Vuosien 1978–80 rakennus kunnostettiin Joensuun taidemuseoksi, tällöin entisöitiin juhlasali ja portaikko.

Taidemuseosta löytyy useita kokoelmia, joihin kuuluvat mm. antiikin taide, Kiinan taide, renessanssin madonnat, 1800-luvun suomalainen maalaustaide, suomalaiset ikonit ja suomalainen modernismi. Onni-nimi museolle tulee akateemikko Onni Okkosen mukaan, jonka kokoelmat museo omistaa.

Museon pihapiirissä sijaitsevat lisäksi koulun vahtimestarin asunto sekä voimistelusali (1911), jossa toimii nykyään taidekeskus Ahjo. Aktiivisena taiteellisena tilana vuodesta 1997 toiminut taidekeskus pitää näyttelyitä sekä tarjoaa tiloja kaikenmoiselle kulttuurille.

Karjalaisen sivulta löytyy myös Ahjon viereisen risteyksen sekä siitä seuraavan, Koulukadun ja Koskikadun risteyksen muuttunutta kaupunkikuvaa.

(7) Lyseon lukio

Tyttölyseo muutti jo 1956 uuteen Koulukadun rakennukseen joen varresta. 1970-luvun alusta alettiin puhua Joensuun lyseon ja tyttölyseon yhdistämisestä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ennen peruskoulu-uudistusta: Lyseo siirtyi viimein entisistä komeista, mutta puutteellisista tiloistaan tien toiselle puolelle lukioiden yhdistyessä 1974.

Entisen Joensuun lyseon, eli taidemuseon pihalta löytyy Joensuu lyseon entisten oppilaiden 1998 pystyttämä Joensuun lyseon (1865–1974) oppilaiden ja opettajien muistomerkki, aurinkokello, korttelin Siltakadunpäästä.

Nykyään Joensuun suosituimpiin lukioihin kuuluva Lyseon lukio on menevä ja menestyvä koulu. Se tunnetaan "Lyseon hengestä"; Lyseossa korostetaan reiluutta, toisen huomioon ottamista ja avoimuutta! Lyseossa on tänä päivänä useampi erikoistumislinja. Englanninkielisen IB-linjan lisäksi lukio-opintojen oheen voi valita erikoistuuko taiteeseen, tieteeseen, hyvinvointiin vai viestintään ja mediaan.

(8) Lyseon peruskoulu

Joensuun lyseon peruskoulu on 2006 rakennettu, moderni yläkoulu. Uuden koulun rakentamista odotettiin kauan, sillä entisessä, myös Joensuun rumimmaksi rakennukseksi tituleeratussa talossa oli pahoja sisäilmaongelmia. Karjalaisen sivulla voi käydä vertaamassa vanhaa ja uutta koulua! Vanha, harmaa laatikkorakennus valmistui 1954 ja palveli vuoteen 2005 asti, kun viimein oppilaille saatiin väliaikaistilat Tonttulankadulta ja suunnitelmat olivat selvät.

(9) Urheilutalo

Jo 1962 rakennettu Joensuun urheilutalo uusittiin täysin vuonna 1997. Rakennus toimi kaupungin tärkeimpänä liikuntapaikkana vuoteen 2011, kun Joensuu Areena rakennettiin. Edelleen urheilutalo toimii tärkeänä harjoituspaikkana mm. voimistelijoille, kamppailulajeille sekä kori- ja lentopalloilijoille. Lisäksi Lyseon lukio ja peruskoulu käyttävät sitä liikuntasalina sekä wanhojen tanssien areenana!

(10) Pääkirjasto

Vuosisadan vaihteesta sotien jälkeiseen aikaan asti Merimiehenkadulla, nykyisen pääkirjaston paikalla saunottiin ahkerasti. Tällä paikalla olleen yleisen saunan omisti J. Lappalainen. Yleisillä saunoilla oli suuri merkitys kaupunkilaisille, jotta kaikki pääsivät peseytymään ja huolehtimaan hygieniastaan. Järvessä ei näet saanut uida alasti, eikä monilla ollut omaa saunaa. Kaupungin ensimmäinen yleinen sauna sijaitsi Papinkadun ja Torikadun kulmassa, jonka lisäksi kaupungissa oli uimalat Ilosaaressa ja Arkkusillan saaressa (nyk. Niskasaari, jossa sijaitsee Pielisjoenlinna).

1862 perustettu Joensuun kaupungin kirjasto syntyi pian kaupungin perustamisen jälkeen kauppiaiden lahjoitettua rahaa kirjoihin sunnuntaikoulun varattomille oppilaille. Kirjasto avattiin Mustosen taloon (Koskikadun Taitokortteli) ja se oli auki vain sunnuntaisin, kunnes kymmenen vuoden kuluttua opettajat ottivat sen hoitoonsa. Tästä kirjaston nidemäärät kasvoivat vähitellen ja kaupunkilaiset pääsivät sivistämään itseään muutenkin kuin koulussa.

Kirjasto ehti sijaita välillä myös kaupungintalolla sekä tyttölyseon tiloissa, joen rannassa. Nykyinen pääkirjaston rakennus Koskikadulla on palvellut vuodesta 1992. Kirjasto on laajennut koko seutukunnan kattavaksi kirjasto-verkostoksi 2010-luvun aikana, ja sen yhteistyö käsittää Joensuun kirjastojen lisäksi nykyään niin Juuan, Kontiolahden, Liperin, Outokummun kuin Polvijärvenkin kirjastot. Mukaan tulevat vähitellen vuoden 2015 aikana myös Ilomantsin, Lieksan ja Nurmeksen sekä Kiteen, Rääkkylän ja Tohmajärven kirjastot.

Vuonna 2011 pelkästään Joensuun pääkirjastossa oli noin 460 000 kirjaa. Koko Seutukirjaston kirjojen ja lehtien määrä taas oli tuolloin noin 840 000!

Kirjastossa tapahtuu ympäri vuoden: siellä pääset seuraamaan näyttelyitä, musiikkiesityksiä sekä laulamaan itse!

(11) Ystävyydenpuisto

Koskikadun ja Länsikadun kulmassa, Urheilutalon takana sijaitsee Joensuun ystävyyskaupunkien kunniaksi nimetty puisto, joka kiteytyy tienviittaan, jossa kerrotaan kuinka pitkä matka Linköpingiin (Ruotsi), Tönsbergiin (Norja), Ísafjörduriin (Islanti), Roskildeen (Tanska), Hofiin (Saksa) ja Vilnaan (Liettua) on. Entisessä urheilupuistossa, nykyisessä Ystävyydenpuistossa on leikkipuisto sekä ympäristötaideteos "Kolme aurinkoa" (Jorma Lehikoinen 2008).

Koskikatu jatkuu Länsikadun ylittäessään Yliopistokatuna. Eteenpäin jatkaessa kadun varrelta löytyvät oikealta Itä-Suomen yliopisto ja sen päärakennukset sekä vasemmalta virkistysuimala Vesikko. Alkuperäinen Joensuun korkeakoulu perustettiin Joensuuhun 1969, jonka nimi muutettiin Joensuun yliopistoksi 1984. Joensuun ja Kuopion yliopistot kuitenkin yhdistyivät vuonna 2009, jolloin uudeksi nimeksi tuli Itä-Suomen yliopisto. Karjalaisen sivulta löytyy myös Ystävyydenpuiston viereisen yliopiston kampuksen kuvat. Onpa tämäkin alue muuttunut!

Lähteet
Ahonen, K. Joensuun Kaupungin historia II-IV.
AikaMatka. 2012. Joensuun seutukirjaston luokkaretkipaketti. Joensuun seutukirjasto.
Tarma, H. 2007. Tarman tarinat. Kolmen kauppahallin tarina näyttää jatkuvan.
Tuunainen, P. 1998. Elämää entisajan Joensuussa. Joensuun kaupunki 1848-1998. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 6

Internet-lähteet
Antin ahven – joensuu.fi
Aurinkokello – jns.fi
Carelicum – joensuu.fi
Joensuun lyseon peruskoulu – Arkkitehtuurimuseo
Joensuun paraatipaikkaan eivät turistit pääse – Yle
Kauppahalli - KuMa
Kaupunkitaide – Kaupunkiyhdistys
Liikennevirasto, Joensuun kehätiehanke
Lyseon lukion muistomerkki – joensuu.fi
Joensuun Kaupungintalo 1
Joensuun Kaupungintalo 2
Mustosen mustolaatta – joensuu.fi
Taidemuseo – KuMa
Taitokortteli
Tyttökoulu – KuMa
Vaarakirjastot
Vapaudenpatsas – joensuu.fi
Vapaudenpatsas - Karjalainen

Mutalan reitit esittelevät ennen niin huonomaineisen, mutta nykyään kauniin ja rauhallisen asuinalueen historiaa.

Helppokulkuiset reitit:
Koululta puiston ympäri 680m
Mutalan koululta Teppolan pihalle ja takaisin 1100m
Mutalantie-Lastenkatu

(1) Steinerkoulu

Mutalan koulun pihalla keltaisessa puutalossa on toiminut vuodesta 2004 steinerkoulu. Lukuvuonna 2014–2015 koulussa opiskeli 84 oppilasta vuosiluokilla 1-9. Steinerkoulu perustuu itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämään pedagogiikkaan, joka käsittää ihmisen kokonaisuutena ja yksilönä. Oppimisesta on tarkoitus tehdä kiinnostavaa ja luovaa taiteellisuuden, elävyyden ja itse tekemisen avulla. Mutalan steinerkoulussa oppilas saa 9-luokan päätteeksi perusopetuksen päättötodistuksen, joka antaa oppilaille samat valmiudet, edut ja oikeudet kuin peruskoulun käyminen. Oppilaat voivat jatkaa steinerkoulusta niin lukioon kuin ammatillisiin oppilaitoksiin. Vuonna 2013 Suomessa toimi 26 steinerkoulua ja niistä 14 antoi lukio-opetusta.

(2) Mutalan koulu

Mutalan koulua laajennettiin 1930-luvulla, mutta tilat kävivät ahtaaksi toisen maailmansodan jälkeen. Uusi koulu rakennettiin vuonna 1952; se oli kolmikerroksinen ja tehty kivestä. Uuteen kouluun rakennettiin kuusi luokkahuonetta, voimistelu- ja veistosali sekä opetuskeittiö. Mutalan koulu maksoi lähes 5 milj. markkaa, joka oli tuolloin huomattavan suuri summa. Mutalan koulu peruskorjattiin vuonna 1992 ja sen piha kunnostettiin kesän 2002 aikana.

(3) Kouluun lähtö- reliefi

Joensuun Mutalan koulun seinässä sijaitsee "Kouluun lähtö"-niminen pronssireliefi. Kuvanveistäjä Veikko Jalava suunnitteli reliefin ja se julkaistiin koulurakennuksen valmistumisen yhteydessä 1952. Reliefin teemana on opintielle lähtö.

(4) "Älä mene Mutalaan, Mutalassa tapellaan"

Vielä 1920-luvulla Mutala oli varsin idyllinen kyläyhteisö, jonne saattoi mennä riiuureissulle turvallisesti, mutta vain päiväaikaan. Vasta 1950-luvulle tultaessa Mutalan maine alkoi huonontua, jonka takia kaupunginosa sai epämiellyttävän sanonnan "älä mene Mutalaan, Mutalassa tapellaan." Mutalaa pidettiin epäsiveellisenä asuinpaikkana johtuen työväen halvoista asunnoista. Asuinkustannusten pienuus veti puoleensa tilapäistyövoimaa sekä monenlaista yksityisyrittäjää. Toinen mahdollinen syy Mutalan maineen huonontumiseen oli sen kauniit tytöt. Joensuun pojat kävivät sodan jälkeen mielellään riiaamassa Mutalan tyttöjä, sillä kerrotaan, että siellä oli paljon kaunottaria. Ehkä Mutalan pojat alkoivat suojella kauniita tyttöjään kaupunkilaisilta ja sen vuoksi kylän maine muuttui. Maine on onneksi parantunut nykypäivään mennessä eikä enää tarvitse pelätä saavansa nyrkistä jos Mutalassa menee käymään.

(5) Teppolan piha

Kävellessä Mutalantietä kohti jokea jää vasemmalle puolelle kasvillisuuden suojaan Teppolan piha. 1700-luvulla Mutala oli harvaan asuttu, ja Mutasen talo nykyinen Teppolan piha mainittiin ainoana kohteena Pielisjoen itärannalla nykyisen Joensuun keskustataajaman sisällä. Mutasen suku omisti tuolloin Teppolan pihan. Teppolan piha eli kultakauttaan 1940–1950-luvuilla, jolloin tilalla oli piikoja, renkejä, kaksi hevosta ja lehmiä oli parhaimmillaan 12 kappaletta. Tila toimi maito- ja karjataloustilana ja se tuotti maitoa Mutalan alueen asukkaille. Tilan emäntä Alma Mutanen annosteli asukkaille maidon emaliseen tai alumiiniseen peilariin ja maksoivat isännälle ja emännälle "parin viikoin välein". Teppolan pihan maatilatoiminta lakkasi vuonna 1965. Se oli joutunut kaupunkiasutuksen puristuksiin, sillä huomattava määrä rakennuskantaa alkoi syntyä Teppolan pihan laidoille.

Vuonna 1993 piha siirtyi Joensuun kaupungille ja se vuokrattiin vuonna 2000 Karjalan avulle. Karjalaisessa uutisoitiin 10.6.2015, että Teppolan piha on myynnissä. Myyntipäätöksen taustalla on kaupungin suunnitelma keventää omistuksiaan suojelukohteissa, koska ne on kaikki ennemmin tai myöhemmin saneerattava. 3500 neliömetrin tontilla on päärakennus, navetta, aitta ja sauna sekä Eino Mutasen pyynnöstä vuonna 1970 suojeltu kuusi. Vuosien varrella pihapiirin ydinosa on säilynyt hyvin, mutta sen sijaan pihapiirin ulkopuolella olevat rakennukset riihi, puimala, kuivaamo ja ladot ovat saaneet väistyä.

Reitti puistossa ei ole talvikunnossapidetty.

Lähteet
Ahonen, K. 1986. Joensuun Kaupungin historia II-IV. Joensuun kaupunki 1921-1953.
Kaupunki myy Karjalan Avun kiinteistön. Karjalainen. 10.6.2015
Tarma, H. Tarman tarinoita. Lehtiartikkeileita Joensuusta ja sen ihmisistä.

Internet-lähteet
Kouluun lähtö-reliefi - joensuu.fi
Joensuun steiner-koulu
Teppolan pihan rakennusinventointi. Pekka Piiparinen. 3.3.2014

Niinivaara sijaitsee nimensä mukaisesti Pielisjoen rannalla vaaran päällä. Se on rauhaisa, suuri asuinalue, josta löytyy niin vanhaa omakotitalorakentamista kuin paljon uudempia kerrostalojakin.

Helppo reitti: Vesitornin puistossa 160m ja Nepenmäenkadulla 670m
Keskivaikeat reitit: Vesitorninpuistossa 310m, Suvikadulla 1km
ja Nepenmäen reitillä 1,1km
Vesitorninkatu-Niinivaarantie-Suvikatu-Nepenmäenkatu-Tapionkatu-Kärpänkatu

Niinivaaran kaupunginosa on kuin pieni oma kaupunkinsa Joensuussa: sen sisälle mahtuu palvelukeskus (johon kuuluvat mm. kauppa ja kirjasto) sekä lisäksi kouluja, sairaala ja paljon asukkaita opiskelijoista ikäihmisiin!

Niinivaara on tullut kansallisestikin kuuluisaksi Ukkosmaine-yhtyeen lauluista. "Klaus Thunder" ja "Wilhelm Meister" laulavat rakkaudesta, Niinivaarasta sekä tietysti rakkaudesta Niinivaaraan. "Suudelmia Suvikadulla"-laulussakin mainittu vanha vesitorni (1927, jonka päälle rakennettiin näkötorni 1937) onkin paikka, johon niinivaaralaiset pojat vievät tyttönsä ihailemaan maisemia, omassa rauhassa. Kulkurit vievät kuitenkin kulkijat uuden vesitornin puistoon!

Mahtavan kokoinen vesitorni, eli ylävesisäiliö (1957), sijaitsee Niinivaaran huipulla, sairaalan lähellä. Sen ympäristössä on hyvä kulkea ja käydä vetristämässä jäseniä! Puistossa on nimittäin neljä penkkiä, joilla Kulkurit haastavat juuri Sinut pieneen jumppaan! Näitä liikkeitä voi tietenkin tehdä missä vain, varsinkin jos käytössäsi on penkki, joka helpottaa menoa.

Tehtävänä penkillä numero 1. on jumpata hartioita ja yläselkää. Käytä ihmeessä penkkiä apunasi, tarpeen mukaan! Toistoja voi tehdä jaksamisen ja liikkeen mukaan noin 10–30! Tarkemmat ohjeet liikkeistä löytyvät tämän sivun alalaidasta liitetiedostoista.

• Pyörittele olkapäitäsi sekä eteen että taaksepäin,
• Avaa kädet sivuille, halaa itseäsi tiukasti.
• Ala nyrkkeilemään eteen ja ylös,
• Lopuksi kuvittele soutavasi venettä: vedä suorat kädet rinnan korkeudelle koukkuun!

Penkki numero 2. Keskivartalo

• Jalkojen nosto istuallaan
• Reisien jännittäminen, nosta jalat yhdessä ilmaan ja pidä ainakin viisi sekuntia!
• Kädet rinnalla vartalon kierto puolelta toiselle,
• Penkin päässä kädellä kurota maata kohti ja jumppaa kylkiä! Muista myös toinen puoli.

Penkki numero 3. Jalat

• Potki istuallasi penkillä!
• Kyykkää penkin kanssa tai ilman, eli istu penkille ja nouse takaisin ylös,
• Istuallaan varpaiden ja kantapään kosketus maahan vuorotellen,
• Seisaallaan jalan nosto suorana taakse ja sivulle, ota tukea penkistä!

Penkki numero 4. Tasapaino

• Seiso jalat peräkkäin, kantapää varpaissa kiinni ja kokeile tipukävelyä, eli vaihda jalkojen paikkaa keskittyen, pienin askelin!
• Seiso yhdellä jalalla penkki apunasi. Haastetta saat, jos lähdet pyörittämään jalallasi pientä ympyrää ilmassa.
• Nouse päkiöille ja rullaa kantapäille ja takaisin. Pyri tekemään liikkeestä sulava.
• "Hyvää huomenta" jalat peräkkäin. Vie jalat seisoma-asennossa peräkkäin, toisen jalan varpaat kiinni toisen jalan kantapäähän. Kallista ylävartaloa lonkista eteen niin, että selkä pysyy suorana ja alaselän luonnollinen notko säilyy. Pidä niska pitkänä ja ojenna sitten rauhassa vartalo suoraksi.

Niinivaaralta matkaa voi jatkaa pidemmälle lenkille Nepenmäkeä kohti, jossa sijaitsee lähiliikuntapuisto Nepenmäenkadulta käännyttäessä entiselle alakoululle päin. Rinteen yläpäässä on oikealla leikkipuisto sekä helppokäyttöisiä kuntoilulaitteita.

Aivojumppaa Nepenmäellä

Nepenmäen lähiliikuntapuistossa ja entisen Nepenmäen koulun ympäristössä pääsee muistelemaan mieleen kasvi- ja lintulajeja!

Mitä lintulajeja havaitset? Tunnistatko mitä lintuja ympäristössä laulaa? Mitä kasvilajeja tunnistat Niinivaaran ja Nepenmäen maastossa?

Jatkaessa matkaa alas Nepenmäkeä löytyy lisää kuntoilulaitteita mäestä, jotka vaativat hyvää kuntoa. Lähiliikuntapuiston vieressä sijaitsee entinen Nepenmäen koulun rakennus. Sisäilmaongelmien vuoksi koulu on muuttanut Niinivaaran päälle, entisen Niinivaaran lukion tiloihin. Reitti jatkuu Tapionkadulle, urheilukentän ohi, jossa kannattaa pysähtyä vaikka pallon potkintaan! Kärpänkadulle käännyttäessä löytyy Nepenmäelle ja Niinivaaralle tyypillistä omakotitaloasumista.

Lähteet
Joensuun kaupungin historia II-IV. 1986. Kirjapaino Oy Maakunta, Joensuu.

Suuren suuri Penttilän saha toimi yli sata vuotta Pielisjoen varressa. Sen toiminta loppui 1980-luvulla ja suojelluksi suunniteltu saha paloi lopulta vuonna 1996. Nykyään alueesta rakennetaan uutta, tiivistä asuinaluetta.

Helppokulkuinen reitti: 350m
Keskivaikea reitti amfiteatterilta Ylisoutajan sillan yli n. 700m
Vaikea reitti: 1,9km
Penttilänkatu-Ylisoutajan silta-Rantakatu-Suvantosilta

(1) Penttilänrannan reitti lähtee Suvantosillan läheltä, Aittarannasta.

Uuden Penttilänrannan ensimmäiset rakennukset nousivat tälle paikalle, ja rakentamista on jatkettu 2004 lähtien. Keltainen rakennuksen paikalla, uusien kerrostalojen vieressä sijaitsi ennen teurastamorakennus. Huonokuntoisen rakennuksen palettua 2001 rakennettiin talo, jossa toimi myöhemmin mm. ravintola La Passione.

(2) Penttilän saha

Joensuun ensimmäisen höyrysahan rakensi pietarilainen kauppias Smirnoff 1861 Hasanniemeen. Kannattamattomana saha myytiin ja vuokrattiin, kunnes Pietarsaaresta lähtöisin olevan Gustaf Cederbergin lopetettua toimintansa sahalla koko toiminta hiipui vähitellen.

Joensuun alue alkoi kasvaa tärkeäksi sahateollisuuskeskukseksi. Pian Cederberg sai kumppanikseen kauppias Petter Parviaisen ja he pistivät tuulemaan rakentamalla 1871 Penttilään, joen toiselle puolen uuden sahan. Sahalla ei voi pitkän historiansa aikana sanoa olleen helppoa, sillä jo puoli vuotta toiminnan aloituksen jälkeen se paloi. Saha kuitenkin rakennettiin uudestaan ja vuoden 1872 lopussa saha toimi jälleen. Cederbergin pojat ostivat vähitellen sekä isänsä että Parviaisen osuudet sahasta. Yritys laajeni Karsikkoon uudeksi, Pielisjoen suurimmaksi sahaksi 1877. Penttilän saha purettiin 1893 vanhennuttuaan, mutta rakennettiin uudelleen. Jälleen kerran saha kesti kolme vuotta, kunnes se paloi. Seuraavana talvena pistettiin uusi saha pystyyn. Sahaustoiminnan loppuessa Utrasta Cederbergit rakensivat lisää. Karsikon läheisyyteen Pekkalaan tehtiin uusi höyrysaha 1904. Ensimmäisen maailmansodan vaikeiden aikojen jälkeen tehtaat päätettiin keskittää Penttilään, jolloin muut sahat lakkautettiin (1917). Näin Penttilästä kasvoi Pohjoismaiden suurin saha. 1900-luvun aikana saha vaihtoi omistajaa useasti.

Saha työllisti satoja ihmisiä Joensuussa, joten se oli tärkeä työantaja ja taloudellisesti merkityksellinen koko kaupungille. Töissä sahalla kävi paikallisia, läheltä maalta muuttaneita tai karjalaisia, ja usein koko perhe työskenteli samassa paikassa. Isän tehtävä periytyi usein pojalle, joka oli aiemmin vähitellen opetettu tehtävään. Jo murrosikäiset saattoivat aloittaa työt sahalla. Työ oli raskasta, eivätkä työolot olleet helpot: työntekijät altistuivat melulle ja pölylle, ja työskentelivät välillä hyvin kylmissä ja välillä hikisissä oloissa. Perehdytystä laitteiden käyttöön ei välttämättä saatu, joten se tuli opetella itse vieraskielisen opuksen avulla tai itse kantapään kautta.

Monet työläiset asuivat tiiviisti tehtaan omistamissa pienissä asunnoissa lähellä sahaa Penttilässä, Mäntylässä ja Vehkalahdella. Noin puolet työläisistä asui Mutalan, Karsikon tai Niinivaaran kaupunginosissa. "Ennen oli kaksi huonetta ja kaheksan henkee, nyt on kaheksan huonetta ja kaks henkee" onkin todettu vuosisadan vaihteen jälkeisen ja nykyisen asumisen eroista. Penttilässä tarjottiin tärkeimmät palvelut parturista suutariin ja kauppaan, joten toiselle puolelle jokea ei aina tarvinnut lähteä asioimaan. 1920-luvulta 50-luvulle asti Penttilästä rakennettiin syksyisin kävelysilta joen yli, joka helpotti huomattavasti kulkemista kaupunkiin. Luterilaiselta kirkolta päästiin joen yli sahan puolelle ylisoutajien kyydissä. Tehtaan työläiset pääsivät ylitse ilmaiseksi, kun muilta pyydettiin pieni maksu, joka oli 1938 aikuisilta 50 penniä ja lapsilta 25 penniä. Ylisoutajat soutivat ihmisiä ja tavaraa joen yli Mutalassa, Varvinrannassa ja Joensuun matkustajasatamassa aina 70-luvulle saakka, kunnes Suvantosilta rakennettiin. Ylisoutajan vene löytyy tänä päivänä Pohjois-Karjalan museon katosta, eli Carelicumin aulasta Koskikadulta!

Sahan toiminta loppui 1988 kilpailun kasvaessa ja yli sata vuotta jatkunut sahaustoiminta päättyi. Joensuu-Seura ehdotti 90-luvulla Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen saharakennusten suojelemista. Suojeluprosessi ei kuitenkaan ehtinyt edetä pidemmälle, kun vielä viimeisen kerran vuoden 1996 elokuussa saha tuhoutui tulipalossa.

Uusi Penttilänranta ja rakentaminen

Saha-alue jätti jälkeensä kulttuurihistoriansa lisäksi Penttilään melkoisen määrän ympäristömyrkkyjä. Joensuussa kuitenkin alettiin kaipaamaan 90-luvulla lisää asuntoja keskustan läheisyyteen, jolloin kaupunki pisti hihat heilumaan ja Penttilässä alkoi tapahtumaan: noin 50 hehtaaria maata puhdistettiin ja alueelle alettiin suunnittelemaan uutta tiivistä asuinaluetta. Poistettavaa maa-ainesta kertyikin 750 000 tonnia, siis noin 40 000 autokuormallista! Erikseen tuli vielä puhdistaa tukkialtaan liete, jota jouduttiin poistamaan kolme kertaa enemmän kuin aiemmin oli arvioitu. Vuonna 2003 järjestetyssä Penttilän alueen arkkitehtien suunnittelukilpailussa voitti "Kapteeni Koukku"-niminen suunnitelma. Alue ehti olla koskemattomana ja villiintyneenä sahan lopettamisen jälkeen kaksi vuosikymmentä, ennen kuin kaupunki osti sen UPM Kymmene Oyj:ltä yhden euron hintaan vuonna 2008. Vuodesta 2011 lähtien on Penttilänrantaan vähitellen noussut taloja ja muuttanut asukkaita. Aluetta rakennetaan koko ajan lisää 20–30 vuoden ajan, yhteensä noin 3 000 asukkaalle.

Taide on Penttilänrannassa keskeisessä asemassa. Kaupunki on päättänyt sijoittaa 300 000-400 000 euroa taideteoksiin alueella. Ensimmäinen uuden Penttilän asutusalueelle pystytetty taideteos on Anssi Kasitonnin "Suomen tuntemattomin runoilija" vuodelta 2013. Yllättäväksi ja mystiseksi kuvailtu pronssiveistos voitti Penttilänrannan ensimmäisen taidekilpailun, ja on oodi pöytälaatikkorunoilijoille. Lisäksi taideteoksia löytyy puistomuuntamosta Penttilänkadun varresta (Punainen virtaa, Johanna Turunen 2013), jätevesipumppaamosta (Veden äärellä, Heidi Vasara 2013) sekä rakennusten sisätiloista (Joet, Pekka Paikkari sekä Tilhet ja pyhät pihlajat ja Palokärki, Pertti Kukkonen).

(3) Ylisoutajan silta

Ylisoutajan silta on toinen Joensuun uusista silloista. Kävelysilta valmistui 2014 Papinkadun päähän ja vie uuteen Penttilänrantaan, johon on tullut paljon elämää sillan ansiosta.

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto valitsi Ylisoutajan sillan Vuoden sillaksi, sillä se on "toimiva kokonaisuus, joka päivittää perinteisen siltatyypin hienosti nykyaikaan". Palkkisilta on 134 metrinen, ja koko komeudessaan yksi Joensuun kuvatuimpia kohteita.

Merenkulun muistomerkki Ylisoutajan sillan vieressä pystytettiin 1800-luvun laivaliikenteen muistoksi. Kyseessä on Jouko Solosen suunnittelema merenkulun ja laivaliikenteen muistomerkki Kotisatama. Laivan keulaa kuvaava teos on pystytetty vuonna 1968, kun Joensuun kaupunki täytti 120 vuotta ja uusi syväsatama avattiin Joensuussa.

(4) Jääkäripuisto

Kolmikulmainen puisto (Rantakadun ja Torikadun alkupäässä sijaitseva) nimitettiin Jääkäripuistoksi, kun sinne pystytettiin Suomen sodan aikaista Karjalan jääkäriä esittävä Jääkäripatsas (Erkki Eronen, 1988). Itse taiteilija nimesi patsaan nimeksi "Valppaana". Kuninkaallinen Karjalan jääkärijoukko toimi Kustaan sodassa (1788–1790) ja Suomen sodassa (1808–1809).

(5) Olsonin talo (Malmikatu 1)

Apteekkari Anders Olsonin talo Malmikadun ja Rantakadun päässä muodostaa alkuperäisen, 1853 valmistuneen, nyttemmin kunnostetun sveitsiläis-empire-tyylisen päärakennuksen palvelijoiden taloineen ja hirsiaittoineen. Se aloittaa vanhan Joensuun puutalojonon Rantakadulla, jossa kaikki talot ovat palvelleet jo yli vuosisadan. Useaan otteeseen laajennettu apteekkarin talo toimi sekä asuntona että apteekkina. Olsonin poika Hugo jatkoi isänsä uraa apteekkarina isänsä kuoltua aikaisin ja tämän jälkeen opiskeltuaan veljensä kanssa Kuopiossa. 1970-luvulla rakennus peruskorjattiin ja oli kaupungin koulutoimen käytössä. Vuonna 2008 valmistui yksityisen tahon teettämä remontti ränsistyneeseen pihapiiriin. Nykyisin rakennus toimii asuintalona. Karjalaisen sivulta löytyy dokumentti talon muodonmuutoksesta vuodelta 2008.

(6) Tullikamari ja Pakkahuone (Rantakatu 2)

Joensuun saadessa tapulikaupungin oikeudet 1857 kaupunkiin tarvittiin kaupankäynnille olennaiset tullikamari ja pakkahuone. Kaupunki sai nyt siis käydä ulkomaankauppaa. Vasta vuonna 1897 ne vakiintuivat sijaitsemaan Malmikadun päässä nykyiselle paikalleen, suurten erimielisyyksien jälkeen, millainen rakennuksesta tulisi tehdä. Niinpä kaupunki vuokrasi ranta-aitan hoitamaan tehtävää siihen asti, että asiaan saataisiin selvyys. Vaikka apteekkari Hugo Olson valitti päätöksestä rakentaa talonsa eteen, tullikamari päätettiin pystyttää vilkasliikenteiseen venesatama-alueelle. Viereen rakennettiinkin uusi, hirsirakenteinen ja jugend-piirteinen tullikamari vasta 1910. Loppujen lopuksi sen suunnitteli viipurilainen Paavo Uotila.

Vuonna 1979 tila muutettiin kotiteollisuusneuvonta-asemaksi, ja nykyään siinä toimii kulttuuritila Pakkahuone, jossa järjestetään tapahtumia näytelmistä näyttelyihin. Ensimmäinen, arkadikattoinen pakkahuone taas toimii nykyään kesäravintola Tuulaakina. Ravintolan nimi tulee verosta, jota maksettiin aikanaan tapulikaupungeissa kaupankäynnin yhteydessä, tullimaksun ohessa.

Edelleen matkustajasatamassa, rakennuksilta jatkaessa rantaa pitkin tulee vastaan "Välke"-taideteos, joka on tehty punagraniitista ja ruostumattomasta teräksestä. Sen on suunnitellut Jukka Niskanen ja Teijo Karhu vuonna 2007.

(7) Aschanin talo ja Hubbardin & Co.:n talo (Rantakatu 9), Johanssonin talo (Suvantokatu 1) ja Surakan talo (Rantakatu 11-13)

Johan Fredrik Aschan, Joensuun ensimmäinen postimestari, rakennutti asuin- ja liiketalonsa Rantakadulle vuonna 1852. Miestä kohtasi kurja kohtalo, sillä 1862 häntä alettiin syyttämään postissa kadonneiden rahojen varastamisesta. Aschan tuomittiin varastamisesta ja hänen tuli maksaa rahat kolminkertaisena takaisin sekä vielä sama summa postiylihallitukselle. Lisänä oli uhkana raippatuomio. Aschanin omaisuus pakkohuutokaupattiin, ja hänen sukulaisensa maksoivat loput kulut. Mies vangittiin ja määrättiin pakkotyöhön. Kun hän viimein vapautui, hän erakoitui saareen Pyhäselälle ja eli siellä elämänsä yksin, ilman omaisuutta tai perhettä. Vasta postimestarin kuoleman jälkeen hänen postirenkinään toiminut mies tunnusti kuolinvuoteellaan varastaneensa rahat ja kirjeet. Julkisuuteen tieto pääsi kuitenkin vasta postirengin äidin kuolinvuoteella, kun hän paljasti poikansa teon.

Vihreä Hubbardin talo rakennettiin 1895, kun Aschanin talo oli palanut. Rakennus on toiminut alun perin porvariston asuinrakennuksena, mutta aikanaan siinä on ehtinyt toimia myös maistraatti, vouti sekä verotustoimisto.

Johanssonin talossa (Suvantokatu 1), Rantakatu 11:ssa sijaitsee 1893 arkkitehti Emil Gustafssonin kädenjälkenä syntynyt porvariston asuintalo. Myöhemmin 20-luvulla tehtyjen muutosten jälkeen talo on palvellut majatalona ja turistihotellina vuoteen 1938, poliisilaitoksena vuoteen 1983 sekä kaupungin virastona. Samaiseen kortteliin, nro 48, on suunnitteilla suuret kunnostustyöt vanhoihin taloihin sekä kahden kerrostalon rakentaminen vuonna 2016. Yksityinen taho on jo ostanut talot kaupungilta ja on suunnitellut suuria muutoksia kortteliin. Tavoitteena on saada kunnostettua korttelin suojellut talot sekä tiivistettyä asumista keskustassa.

Surakan talo

Järjestysmies C. H. Johnssonin asuintalo 1800-luvun puolivälistä jatkaa Rantakadun puutalojonoa Suvantokadun ja Rantakadun kulmassa. Aiemmin rapattu talo on hirsirunkoinen ja nykyään vuorattu laudoituksin. Se on toiminut myymälähuoneistona ja asuinrakennuksena, kunnes kaupunki osti talon kauppias Surakan perikunnalta 70-luvun lopulla. Tämän jälkeen tiloissa toimi kaupungin virasto, kunnes 2013 se remontoitiin ja talossa alkoi ravintolatoiminta "Surakan baari"-nimellä.Suvantosilta

(8) Suvantosilta

Talvisin Suvantokadulta jatkui jäätie joen yli, sillä joessa ei tehty tällöin juoksutuksia, ja jää oli paksu ja turvallinen kulkea. Suvantosilta rakennettiin vuonna 1974 Suvantokadun päähän viemään Niinivaaralle. Tällöin loppuivat jäätien käyttö ja ylisoutajien työt. Silta on 542 metriä pitkä ja Suomen yhdeksänneksi pisin silta. Sen merkitys kaupungille on, ja erityisesti on ollut, erittäin suuri keskeisen sijaintinsa ja suuruutensa takia. Suvantosilta on poissa käytöstä suuren osan vuonna 2015, kun siihen tehdään peruskorjaus. Nykyään Pielisjoessa on siltoja yhteensä 11.

Matka päättyy Suvantosillalta hissillä alas, ja lähtöpisteeseen kaupalle!

Lähteet
AikaMatka. 2012. Joensuun seutukirjaston luokkaretkipaketti. Joensuun seutukirjasto.
Forstadius, A., Laine, E., Karkulahti, A., Partanen, M. Penttilän sahayhteisön rakentuminen ja asumisen arki. 2011. Kurssityö, Itä-Suomen yliopisto.
Vesajoki, H., Pihlatie, M. 2011. Pielisjoki. Karisto, Hämeenlinna.

Internet-lähteet
Joensuun puutalot suojellaan ja kunnostetaan
Pakkahuone
Penttilänranta, ennen ja nyt
Puu-Joensuun elvytykselle onnea matkaan – Karjalainen
Rakentaminen puutalomiljöössä alkaa ensi keväänä – Karjalainen
Rantakortteli 48, asemakaavamuutos
Surakan talo - KuMa
Ylisoutajan silta sai vuoden silta-palkinnon – joensuu.fi

1960-luvulla keskelle metsää nopeasti kasvanutta laajaa asuinaluetta on verrattu Joensuun toiseksi keskustaksi. Siellä kiertävät Kulkuritkin!

Helppokulkuiset reitit: Kirkon puisto 330m, ostoskeskuksen ympäri 490m ja uimahallin ja entisen Joensuun yhteiskoulun lukion kautta 840m.
Utrantie-Pataluodonkatu

(1) Ostari

Rantakylän kaupunginosan rakentamisella 1970-luvulla oli niin kova kiire, että palvelut jäivät tekemättä. Ostoksilla käytiin Mutalassa, kunnes kauppias Korppi avasi liikkeen Venetielle. Kun Rantakylän ostoskeskuksen valmistuttua palvelut saatiin rantakyläläisten lähelle, sitä verrattiin jopa Joensuun toiseksi keskustaksi. Rantakylässä oli päivittäistavarakauppoja, kirjasto, kolme pankkia, posti ja parturi-kampaamo. Kun ostoskeskusta laajennettiin, saatiin myös Kansaneläkelaitoksen konttori ja apteekki. Vuonna 1999 sosiaali- ja terveysasema valmistui torin laidalle ja samana vuonna hammaslääkärin vastaanotto muutti samaan taloon.

"Ostarin" valmistumisen myötä Rantakylään saatiin myös tanssiravintola Puikkari, joka tarjosi paikallista iltaelämää. Puikkarissa ovella oli vastassa ovimies, pöytiin ohjasi ravintolapäällikkö ja tanssimusiikkia soitti orkesteri. Joidenkin mielestä Puikkari villitsi Rantakylän asukkaat muutamiksi vuosiksi. Ostoskeskuksen nykyaikaistamisesta on käyty vilkasta keskustelua, mutta täyttä varmuutta asiasta ei vielä ole. Katsotaan miten rantakyläläisten tulevaisuudessa käy, vaihtuuko menneitä vuosikymmeniä huokuva ostoskeskus uudempaan ja modernimpaan?

Rantakylän kirjasto on aktiivinen, pieni lähikirjasto ostarin vieressä. Sen erikoisuuksiin kuuluvat lukukoira Pessi sekä ompelukone, jota voi varata omaan käyttöön!

(2) Kirkko

Rantakylän alueen ihmiset ennättivät jo kaivata omaa kirkkoa kunnes vuonna 1981 valmistui kaupunginosalle oma kirkko. Rakennuksen ulkonäkö arvelutti kuitenkin monia paikallisia. Ulkopuolelta rakennus muistutti kirkkoa, mutta sanottiin, että risti oli kirkkosalissa ainoa joka erotti sen työväentalosta. Vuosien mittaan kirkko on tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi. Oma kirkko vaikutti myös myönteisesti rantakyläläisen identiteetin luomiseen.

(3) Kaupungin rakentaminen ja leviäminen 70-luvulla, arkkitehtuurinäkökulma

Kaupunkikuva ja asuntojen tarve muuttui toisen maailmansodan jälkeen kun kaupungistuminen ja teollistuminen alkoivat. Asuntopula oli kova ja Rantakylää alettiin rakentaa lähes koskemattomaan metsään. Metsä oli tunnettu erittäin hyvänä marjamaana, eikä osattu ollenkaan kuvitella että sinne rakennettaisiin asuinalue. Ainut rakennus Rantakylässä siihen aikaan oli pieni lämpölaitos, josta kulki vain kapea polku Utrantielle. Tulevat asukkaat saivat kokea lämpölaitoksen huonon puolen, kun se nokesi ulkona kuivatun pyykin. Rantakylän rakentaminen aloitettiin 1960-luvulla ja kiivaimmassa rakennusvaiheessa 1971–75 valmistui 905 kerrostaloasuntoa, 765 rivitaloasuntoa ja 160 omakotitaloa, eli noin 45 prosenttia nykyisestä asuntokannasta. Tehokkaan rakentamisen seurauksena Rantakylän yleisilme oli erinomainen esimerkki elementtirakentamisesta.

Joensuun kaupunki rakensi perinteisesti yhden asuinalueen kerralla valmiiksi, joten uusimmat vuokra-asunnot ja -tontit sijaitsivat Rantakylässä. Alussa Rantakylä sai huonon maineen. Ilmaisjakelulehdet Karjalan Heili ja Joensuulainen kirjoittivat tiuhaan Rantakylässä sattuneista ikävistä tapahtumista, mutta eivät niinkään positiivista. Toki ikäviä asioita tapahtui, ja varsinkin Venetie oli pitkään parjattu katu. Rantakylän maine on kuitenkin parantunut vuosien myötä, siihen on vaikuttanut asuinalueen asukkaiden keski-iän nousu ja uusien asuinalueiden valmistuminen muualle Joensuuhun. Asuinympäristön ja palvelujen parannuttua myös asukkaiden arvostus omaa asuinaluetta kohtaan on muuttunut, varsinkin aktiivisen asukasyhdistyksen myötä! Nippelitietona loppuun: ennen aikaan vuokrat alenivat mitä ylemmäs kerrostalossa kavuttiin, kun hissejä ei ollut käytössä!

(4) Uimahalli

Uimahalli kuntosaleineen rakennettiin Rantakylään 1980-luvun puolivälissä. Uimahalli on siitä lähtien ollut kovassa käytössä ja se palvelee monia joensuulaisia. Rantakylän uimahallin tarjonta on monipuolista, mm. uimakoulua ja vesijumppia. Lauantaisin uimahalli tarjoaa pelkästään naisille oman vuoron salille ja altaaseen klo 9.00–11.00.

(5) Joensuun yhteiskoulun lukio

Hiukan ostarilta sivuun mennessä kohdalle sattuu kaksikerroksinen punatiilinen rakennus, joka toimii tällä hetkellä Rantakylän koulun 5.-6. luokkalaisten sekä maahanmuuttajaluokan oppimistiloina.

Sitä ennen rakennuksessa toimi historiallinen Joensuun yhteiskoulun lukio. "Jykki" muutti Rantakylään vuonna 1988. Koulutuksellisen tasa-arvon ja saavutettavuuden edistäminen oli yksi syy muuttoon. Muutto keskustan perinteikkäästä koulumiljööstä Rantakylään koettiin vaikeaksi ja se herätti paljon keskustelua opettajissa, oppilaissa ja vanhemmissa. Suurimpia syitä muuton vaikeuteen olivat upean vanhan koulun hyvästeleminen, perinteisten urheilupaikkojen keskustaan jääminen, yhteiskoulun kulttuuriarvojen ja omaleimaisuuden tuhoutuminen sekä uuteen laitosmaiseen kouluun siirtyminen. Uusi koulu huomattiin kuitenkin pikkuhiljaa hyväksi. Liikuntapaikat olivat Rantakylässäkin hyvät, opetustilat olivat toimivat ja monelle uusi sijainti oli miellyttävämpi. Muuton yhteydessä yhteiskoulu sai kokonaan uuden kalustuksen, kielistudion ja ATK-laitteet, jotka lisäsivät viihtyvyyttä.

Vuonna 2013 Joensuun yhteiskoulun lukio on siirtynyt takaisin vanhoihin tiloihinsa ja yhdistänyt voimansa Joensuun Niinivaaran lukion kanssa syksyllä 2015. Oppilaitokseen tulee 600 oppilasta, joka tekee siitä Pohjois-Karjalan suurimman päivälukion.

Rantakylän kirkon puistossa ei ole talvikunnossapitoa.

Lähteet
Ahonen, K. Joensuun Kaupungin historia II-IV.
Huovinen, L. Sata vuotta - eikä suotta. Joensuun Yhteiskoulu 1907-2007.
Kinnunen, U. Meidän kaikkien rantakylä. Rantakylän kyläkirja.

Internet-lähteet
Rantakylän koulu
Rantakylän uimahalli

Rauhankadulta pääsee seikkailemaan mm. upealle ortodoksiselle kirkolle ja kulttuurikeskukselle sekä hautausmaalle.

Helppokulkuinen reitti: 410m
Keskivaikea reitti: 630m
Vaativa reitti: 460m
Rauhankatu-Pohjoiskatu-Torikatu

(1) Raja- ja laatokankarjalaiset sankarivainajat

Väsyneenä puuhun nojaileva korpisoturi-patsas istuskelee Joensuun evankelis-luterilaisen hautausmaan portin läheisyydessä. Patsas on kunnianosoitus raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistolle, jotka kaatuivat talvi- ja jatkosodissa. Korpisoturin molemmilla puolilla puoliympyrässä on 12 graniittilaattaa, joiden päällä koreilee Äänisen aallot. Laattoihin on merkitty 3 200 sankarivainajan sekä sotilaiden ja Lottien, nimet ja iät paikkakunnittain.

(2) Vapaussodan sankarivainajat

Kun lähdetään kävelemään luterilaiselle hautausmaalle, voi huomata edessään kuolevaa kreikkalaista soturia esittävän patsaan. Mitä kyseinen patsas tekee Joensuussa? Kyseessä on sisällissodan sankarien muistomerkki, jonka aihe ilmentää kansallisromanttista tapaa hahmottaa aatemaailmaa antiikin esikuvien kautta. Suomessa vuoden 1918 alkupuoliskolla käydyssä sisällissodassa, jota voittajaosapuoli kutsui Vapaussodaksi, taistelivat vastakkain valkoiset ja punaiset, eli senaatin asevoimat vastaan Suomen kansanvaltuuskunnan johtamat joukot. Saksan keisarikunta tuki valkoisia ja Neuvosto-Venäjä punaisia. Itsenäistymisen jälkeen suomalaisessa yhteiskunnassa oli jännitteitä, jotka purkautuivat valtiovallan hajoamisen kautta. Vuonna 1917 Suomeen oli muodostunut kaksi aseistetuilla joukoilla varustautunutta valtakeskusta, joka aiheutti valtapoliittisen ja sotilaallisen kriisin. Valkoiset hallitsivat Keski- ja Pohjois-Suomea kun taas punaiset Etelä-Suomea. Vuoden 1918 sota päättyi valkoisten voittoon ja Suomeen tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella. Valkoisten sankarivainajien kunniaksi muistomerkki paljastettiin Joensuun hautausmaalla 6. joulukuuta 1920 ja sen on suunnitellut John Munsterhjelm. Siihen on hakattu 32 Joensuun hautausmaalla lepäävän sankarivainajan nimet.

(3) Talvi- ja jatkosodan sankarivainajat

Reitin varrella seuraavassa muistomerkissä on nainen, joka on painanut katseessa surumielisesti kohti maata. Naisen vierellä on kaksi sotilasta, joista toinen on jo astumassa ikuisuutta kohti, toisen luodessa vielä viimeisen katseen taakseen. Muistomerkki on nimeltään "Ikuisuutta kohti" ja se on tehty talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sankarivainajien muistolle.

Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1939–1940. Sota on erityisen tunnettu vaikeista olosuhteistaan (talvi oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta (saarrostus) ja "talvisodan hengestä". Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Revanssihenki, mikä syntyi talvisodassa, oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan. Talvisodan päätti Moskovan rauha maaliskuussa 1940, vaikka niin sanottu välirauha ei ollut rauha sanan varsinaisessa merkityksessä. Eurooppa oli sodassa ja Suomikin pysyi poikkeustilassa. 1941 alkoi jatkosota, joka kesti syyskuuhun 1944. Suomen rintama oli jaettu suomalaisten ja saksalaisten joukkojen kesken siten, että suomalaiset olivat vastuussa eteläisestä rintamasta ja saksalaiset Lapin rintamasta. Alkuun edettiin menestyvästi Neuvostoliiton alueelle, mutta vähitellen maailmansota söi Saksan voimia ja Neuvostoliitto alkoi edetä kaikilla rintamilla. Sota päättyi ja saksalaisten tuli poistua Suomen maaperältä, mikä aiheutti Lapin sodan Saksaa vastaan. Muistomerkki talvi- ja jatkosodan kaatuneille sankarivainajille tehtiin Joensuun hautausmaalle kesällä 1953 ja sen suunnitteli Armas Tirronen.

(4) Rauhankappeli

Juhani Wiisteen suunnittelema siunauskappeli valmistui hautausmaalle vuonna 1935. Huomattiin kuitenkin, että kappelin ruumiinsäilytys tilat olivat jo 1950-luvulla täysin riittämättömät. Laajennus ja peruskorjaus siirtyivät aina 1960-luvulle, koska sitä ennen oli muita suuria rahoituskohteita. Maunu Siitosen suunnitelmien mukaan peruskorjaus tehtiin 1961, jolloin ruumiskylmiötä laajennettiin maanalaisesti jopa 50 neliötä kappelin pohjoispäästä. Samalla kappeliin suoritettiin seinien maalausta ikkunapenkin korkeuteen, kalusteet vaihdettiin, korjattiin sakastin kivirappuset ja tehtiin hautausmaavaunuille tasanne. Hautausmaalle valmistui vuonna 1989 uusi siunauskappeli, jolloin vanhan nimeksi vaihdettiin Rauhankadunkappeli. Nimi tuli kappelin sijainnin mukaan, koska se sijaitsi Rauhankadun varressa. Vuonna 1997 Rauhankappeliin tehtiin peruskorjaus, johon varattiin 1,4 miljoonaa markkaa. Korjauksessa kappeli maalattiin sekä sisältä että ulkoa, kalusteet ja vanhat kattokruunut uusittiin. Samalla myös kappelin vieressä olevan portinvartijan talon ulkorappaukset kunnostettiin. Rauhankappeli sekä portinvartijan talo, jotka valmistuivat samana vuonna, ovat molemmat suojeluskohteita.

(5) Ortodoksinen kirkko, Pyhän Nikolaoksen kirkko

Ristinpuiston mäen laella on Pyhän Nikolaoksen kirkko. Joensuun kaupungin ensimmäisen asemakaavan piirsi vuonna 1848 Clas Wilhelm ja hän sijoitti silloisen Nikolainkadun eli nykyisen Kirkkokadun molempiin päihin kirkot, luterilaisen ja ortodoksisen. Ortodoksisen kirkon piirtäminen kaupunkeihin oli tuolloin normaalia, koska Suomi oli Venäjän vallan alaisena autonomisena Suomen suurruhtinaskuntana.

Ortodoksista kirkkoa saatiin odottaa vielä noin neljäkymmentä vuotta, jonka aikana ortodoksiväen piti suunnata kirkkomatkansa lähimpään seurakuntaan, eli Viinijärvelle Taipaleen seurakuntaan. Viinijärvelle oli matkaa noin 30 kilometriä ja etenkin talvella kirkkomatka kesti useita päiviä. Vainajien hautaaminen tuotti erityisesti vaikeuksia, koska omaa ortodoksista hautausmaata ei ollut. Hautausmaa saatiin vuonna 1862, mutta ei ole tietoa kuinka monta ortodoksia kerittiin haudata luterilaisten puolelle. Ortodoksisen kirkon rakentaminen päästiin aloittamaan vuonna 1886 ja vuotta myöhemmin se vihittiin käyttöön. Kirkko maksoi kaikkineen 37 683 markkaa eli nykyrahassa noin 380 000 euroa. Tästä voi päätellä, että kirkko oli erittäin kallis projekti. G. F. Karpovin suunnitteleman kirkon arvokkain osa lienee sen ikonostaasi, eli alttarin ja kirkkosalin erottava seinä, jolla sijaitsee ikoneja. Ikonostaasi on maalattu Pyhän Aleksanteri Nevskin lavrassa Pietarissa. Kirkossa on kuusi kelloa ja niistä jokainen on alkuperäinen Pietarissa valettu. Kirkko sai nimekseen Pyhä Nikolaoksen kirkko ja se edustaa vielä tänäkin päivänä parhainta puuarkkitehtuuria ja on yksi Suomen merkittävimmistä ortodoksisista kirkoista. Se on rakennushistoriallisesti niin arvokas rakennus, että Museovirasto on ottanut sen suojelukseensa.

Karjalaisen sivulla voi käydä tutustumassa muuttuneeseen kaupunkikuvaan Kirkko- ja Koskikatujen kulmassa.

(6) Laulutalo

Ristinpuistosta tullessa voi edessään Kauppakadulla huomata valkoisen puutalon. Kyseessä on Joensuun laulutalo, joka alun perin valmistui synnytyslaitokseksi vuonna 1928. Mieslaulajat ostivat kiinteistön Joensuun kaupungilta elokuussa 1999 ja tekivät perusteellisen remontin. Sisätiloihin tehtiin juhlasali, tarjoilukeittiö, harjoitushuoneet sekä vuokrattavia toimistohuoneita. Sähköistys sekä vesi- ja viemäriputkisto uusittiin ja taloon tehtiin ilmastointijärjestelmä. Ikkunat ja ovetkin korjattiin. Kaikki sisäpinnat uusittiin ja julkisivu maalattiin perinnemaalein. Mieslaulajat tekivät itse ja muutamien ulkopuolisten ammattimiesten avustamana talkootöin remonttia 9 000 tuntia eli noin 1 125 kahdeksan tunnin työpäivää.

Joensuun Mieslaulajat ry laskee satavuotistaipaleensa alkaneen maaliskuussa 1911 kun Kanttori Taneli Hurrin vetämiin harjoituksiin liittyi alaosastona 19-henkinen mieskuoro. Keväällä 2011 Joensuun Mieslaulajat täytti 100 vuotta, joka on erittäin kunnioitettava saavutus Suomen mieskuorojen joukossa. Muutamana vuotena kuoro on pyrkinyt tekemään nuorennusleikkausta, ja sitä kautta se on kasvanut yli 50 laulajaan. Suomalainen ja pohjoiskarjalainen musiikki on ollut Mieslaulajille kunnia-asia. Tästä esimerkkinä koti- ja ulkomaisten esiintymisten lisäksi äänitteet Karjalan kunnailla (1947), Katso kaunista Karjalaa (1992) ja Tapahtui kerran Karjalassa…(1998). Keväällä 2010 järjestettiin Levi Madetoja- mieskuorokilpailu, jossa Joensuun Mieslaulajat saavuttivat kunnioitettavan kolmannen sijan.

(7) Ortodoksinen kulttuurikeskus ja Ortodoksinen seminaari

Laulutalon toisella puolella katua voi nähdä modernin valkoisen rakennuksen. Se on Ortodoksinen kulttuurikeskus, joka rakennettiin ortodoksisen toiminnan edistämiseksi. Se sijaitsee Suomen ainoan alkuperältään ortodoksisen maakunnan Pohjois-Karjalan keskuksessa Joensuussa. Kulttuurikeskus on Antti Torikan suunnittelema ja kesällä 2009 keskus avattiin yleisölle. Sen naapureina ovat (8) ortodoksinen seminaari ja Pyhän Johannes Teologin kirkko, joten näin kulttuurikeskuksen tehtäviin sopii erityisen hyvin alkuperältään ortodoksisen Karjalan hengellisen kulttuurin vaaliminen. Joensuun kaupungin ja yliopiston laajat yhteydet yli rajojen antavat hyvät edellytykset kulttuurikeskukselle tulla tunnetuksi kirkollisiin ja valtiollisiin rajoihin katsomatta. Kulttuurikeskuksen pyrkimyksenä on vastata lisääntyviin kansainvälisyyden ja ekumeenisen kanssakäymisen haasteisiin. Kulttuurikeskuksessa toimii myös Karjalan kielen Seura, matkatoimisto, kirjakauppa ja ravintola Elias.

Vuonna 2009 Ortodoksinen kulttuurikeskus valittiin vuoden maakunnalliseksi rakennuskohteeksi. Valinnan teki neljä Pohjois-Karjalassa toimivaa rakennusalan yhdistystä, jotka edustavat muun muassa arkkitehtejä, rakennusmestareita ja rakennusinsinöörejä. Piispa Arsenin johdolla 4.5.2010 ruuvattiin Ortodoksiseen kulttuurikeskukseen laatta, joka kertoo sen uudesta tittelistä. Samassa tilaisuudessa paljastettiin Paavo Joensalon lasimaalaus Bysantista Karjalaan.

Ortodoksinen seminaari vastaa pappien, kanttoreiden, teologien ja uskonnonopettajien koulutuksen liturgisesta, pastoraalisesta ja hengellisestä koulutuksesta. Se on kirkon oma laitos, joka toimii läheisessä yhteistyössä yliopiston kanssa. Opiskelijat osallistuvat päivittäisiin jumalanpalveluksiin, jotka muodostavat opiskeluelämän hengellisen selkänojan ja jonka avulla opiskelijat saavat opetusta ja ohjausta jumalanpalveluselämään liittyvissä tehtävissä. Koulutustehtäviin kuuluu myös liturgisten harjoitusten ohjaaminen, homileettisen (tutkii saarnaa ja saarnan pitämistä) harjoitusten järjestäminen sekä soveltavien harjoittelujen koordinointia. Ortodoksinen seminaari on myös asuntola, jossa edulliseen vuokraan kuuluu oma huone kylpyhuoneella sekä jaettu keittiö. Seminaarilla kirkko tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden paitsi edulliseen asumiseen myös mahdollisuuden tutustua ja kasvaa syvällisesti ortodoksisen kirkon perinteeseen ja elämäntapaan.

Ortodoksiselle seminaarille kuuluu viereinen kirkkorakennus, Pyhän Johannes Teologin kirkko. Kirkko on erityisen poikkeuksellinen Suomen oloissa, sillä se edustaa bysanttilaista arkkitehtuuria ja sen esikuvana on 1000-luvulla rakennettu Tessalonikan Kupariseppien kirkko. Rakennus valmistui vuonna 1994 ja sen vihki käyttöön arkkipiispa Johannes syyskuussa 1997. Pihalla oleva kellokatos valmistui vuonna 2000. Johannes Teologi oli Pyhä apostoli, evankelista sekä yksi Jeesuksen kahdestatoista läheisimmästä ja tärkeimmästä opetuslapsesta. Hän oli myös merkittävä Kirkon opettaja, josta tuli hänelle lisänimi Teologi.

Lähteet
Kinnunen, E. 2000. Joensuun uskonnollinen elämä 1954-1999. Joensuun seurakuntayhtymä.

Internet-lähteet
Joensuun Mieslaulajat
Johannes Teologi
Laulutalo ja nukketeatteri
Ortodoksinen kulttuurikeskus 1
Ortodoksinen kulttuurikeskus 2
Ortodoksinen kulttuurikeskus - yle.fi
Ortodoksinen seminaari 1
Ortodoksinen seminaari 2
Pyhän Johannes Teologin kirkko 1
Pyhän Johannes Teologin kirkko 2
Raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkki
Talvi- ja jatkosodan sankarivanainajat
Vapaussodan sankarivainajat