Tuuli- ja rantakerrostumat

Tuuli- ja rantakerrostumat ovat Suomessa laajoilla alueilla merkittävimpiä geomorfologisia muotoja. Niillä on merkitystä luonnon- ja maisemansuojelun, opetuksen ja virkistyskäytön kannalta. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita ovat luonnontilaiset hiekkarannat ja rannikoiden puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit. Kerrostumien suurimpia uhkia ovat ihmisen toiminnasta aiheutuva maaperän kuluminen, rakentaminen, metsänhoidon aiheuttama maanpinnan muokkaaminen ja kasvillisuuden umpeenkasvu sekä erityisesti rantakerrostumiin kohdistuva soran ja hiekan ottaminen.

Tuulikerrostumat

Tuulikerrostumia esiintyy Suomessa sekä nykyisellä rannikolla että sisämaassa. Rannikolla tuulikerrostumat liittyvät yleensä rantakerrostumiin. Tuuli kuluttaa ja kuljettaa aallokon rannalle nostamaa hietaista ja hiekkaista ainesta ja kasaa siitä rantadyynejä. Se kerrostaa hietaista hiekkaa myös rannalle kerrostuneiden rantavallien päälle, jolloin niistä syntyy dyyniytyneitä rantavalleja.

Sisämaan dyynit, kuten Joensuun alueella, ovat pääasiassa huomattavasti vanhempia ja ne ovat syntyneet mannerjäätikön sulamisvaiheessa jäätikön reunan läheisyydessä jäätikköjoki- ja jääjärvikerrostumien pinnalle tai läheisyyteen. Esimerkiksi Pyhäselän pohjoispäästä löytyi muinaisen Suur-Saimaan vetäydyttyä laajoja hietikoita, joilta tuuli kuljetti kuivuvaa hiekkaa kohti entistä rantaviivaa. Lentohiekka kerrostui rantametsän suojiin dyyneiksi, joita tavataan Suur-Saimaan rantaviivan tuntumassa esimerkiksi Joensuun tuntumassa sijaitsevan Aittolammen alueella sekä Marjosärkän liepeillä Kontiolahdessa. Hiekkaniemen dyynihiekat Enossa on maisemallisesti merkittävä rantaeroosio-kerrostuma-alue.

Rantakerrostumat

Yli puolet Suomen pinta-alasta on ollut jossain vaiheessa veden peitossa. Rantakerrostumien pinta-ala onkin Suomessa noin 3 800 km2 ja niiden osuus Suomen maa-alasta 1,3 %.

Rantakerrostumia synnyttävät pääasiassa aallokon, tyrskyjen ja rantavirtausten kuluttava ja kasaava toiminta. Rantoja muokkaavat myös jäiden liikkeet ja tuuli. Rantavoimien toiminta on suurimmillaan merien ja suurten järvenselkien rantavyöhykkeessä. Kun rantavoimat kuluttavat rantaa, ne irrottavat siitä helpoimmin irtoavaa hietaista ja hiekkaista ainesta ja lajittelevat, kuljettavat ja kerrostavat sitä alemmas rannan edustalle syvempään veteen. Vedenpinnan laskiessa aines paljastuu ja joutuu yhä uudelleen rantavoimien kuljettamaksi ja kerrostamaksi. Näin maastonkohoumien rinteille kehittyy ainekseltaan ja paksuudeltaan vaihtelevia rantakerrostumia. Esimerkiksi moreenipeitteisten mäkien yhteydessä olevien rantakerrostumien karkein aines on tavallisesti rinteiden yläosiin jäänyttä rantavoimien paljaaksi huuhtomaa kivikkoa ja lohkareikkoa, ja hienoin aines on puolestaan rinteiden alaosiin ja juurelle kulkeutunutta ja kerrostunutta soraa ja hiekkaa. Jääkaudella, kun mannerjäätikön reuna perääntyi, jäivät laajat alueet jäätikön edustalla veden peittoon. Nämä alueet ovat nousseet maankohoamisen seurauksena vähitellen Itämerestä ja muodostaneet rantakerrostumia, kuten Joensuunkin alueella on tapahtunut.

Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet Joensuussa

Valtakunnallisesti arvokkaita dyyni- ja rantakerrostumia ovat Joensuussa

  • Utranharjun dyynit
  • rantakerrostumat Lehmon kylän itäpuolella Utranharjun koillis- ja lounaisliepeellä.

Sivu arviointi ja palaute