Pyhäselän lajistoa

Harvinainen punalatva on säilynyt  tulvien ansiosta Sortavalansaarilla. Lisäksi Pyhäselkä on rehevöitynyt, ja se näkyy Pyhäselän aukeiden rantojen kasvillisuudessa yhä taajenevina ruovikoina. Aiemmin rannat olivat vielä avoimia hiekkarantoja. Myös ihmisen toiminta on muokannut rantoja. Luontainen rantakasvillisuus on muuttunut tai jopa hävinnyt. Näkyvin kasvilaji rannoilla, niin Pyhäselällä kuin muissa järvissä, on järviruoko, joka on vallannut tilaa muilta kasvilajeilta.

Tyypillisiä rantakasveja

Luhtarantojen tyyppilajeja ovat monet sarat, kuten viilto-, pullo-, luhta- ja jokapaikansara. Kukkakasveista upeimpia ovat kurjenmiekka, luhtakuusio, rantakukka, luhtatähtimö ja luhtalitukka. Varsinainen vesikasvillisuus on runsainta suojaisissa lahdelmissa. Sieltä voi löytää kauniin keltakukkaisen, irrallaan kelluvan lihansyöjäkasvin isovesiherneen. Sitä jossain määrin muistuttava kiehkuraärviä on vesien rehevöitymisen myötä yleistynyt. Monet vidat viihtyvät myös näillä pakoilla samoin kuin vesikuusi ja vesirutto.

Rehevöityneissä ojissa ja rannoilla on yleistynyt kookas leveäosmankäämi. Palpakoista samantapaisilla paikoilla kasvavat ranta-, pallero- ja pikkupalpakko. Rantavesien rehevöitymisestä ovat myös hyötyneet veden pinnalla kelluvat pikkulimaska ja sorsansammal.

Vesitatar voi kasvaa niin vedessä kuin maallakin. Ranta- ja terttualpi ovat yleisiä monentyyppisillä rannoilla, samoin kuin komea heinä, helpi.

Harvinaisia kasvilajeja

Alueen pienten jokien ja purojen varsilla kasvaa monia harvinaisia kasvilajeja. Esimerkiksi Iiksenjoen varrella kasvaa melko runsaana rantanätkelmä, kun taas korpisorsimo on hävinnyt usealta kasvupaikaltaan.

Ristilimaska (Lemna trisulca L.) on alueellisesti uhanalainen laji. Pienen Vehkalahden esiintymä on toinen Pohjois-Karjalassa tiedossa oleva ristilimaskan kasvupaikka. Laji on monivuotinen, hyvin pieni vesikasvi.