Sonkajanrannanjärven lasku ja kanavointi

Järvi on 6 km pitkä, jonka pato jakaa kahteen osaan. Järven pohjoisosa Tuupovaaran ja Ilomantsin rajalla on kalankasvatusta varten entiselle vesijättöniitylle rakennettu tekojärvi. Järvenlasku ja kanavointi tehtiin vuosina 1898−1915.    

Pielisjoen ja Jänisjoen voimalaitokset

Vesivoiman hyödyntämisellä Jänisjoen vesistöalueella on pitkät perinteet. Jänisjoen pääuomaan myllyjä rakennettiin jo 1700-luvulla. Ensimmäinen vesivoimalaitos alueelle rakennettiin Saarioon vuonna 1908. Suomen puolella Jänisjoen pääuomassa sijaitsee nykyisin neljä voimalaitosta: Loitimoa säännöstelevä Ruskeakoski sekä alemmat voimalaitokset Vihtakoski, Saario ja Vääräkoski. Niiden putouskorkeudet ovat 20 m, 8,3 m, 6,5 m ja 7 m.

Pielisjoessa on kaksi vesivoimalaitosta: vuonna 1958 rakennettu Kaltimo ja vuonna 1971 rakennettu Kuurna. Noin 20 km jokisuulta sijaitsevan Kuurnan voimalaitoksen putouskorkeus on 7 metriä ja noin 24 km Kuurnan voimalaitokselta ylävirtaan sijaitsevan Kaltimon voimalaitoksen putouskorkeus on puolestaan 10 metriä. Kaltimon voimalaitospadolla vaikutetaan Pielisen sekä Koitajoen reittiin kuuluvan Jäsysjärven pintaan. Kaltimo on lähes samassa tasossa Pielisen kanssa ja juoksutus noudattaa Pielisen luonnonmukaista purkautumiskäyrää. Lyhytaikaista säätöäkään ei harjoiteta.

Vesivoimalaitosten rakentaminen ja vesistöjen säännöstely vaikuttavat kalastoon ja kalastukseen niin kuin myös ekologiaan ja virkistystoimintaan. Voimalaitospadot estävät merellisten vaelluskalojen pääsyn kutualueille. Esimerkiksi Pielisjoen voimalaitosten yhteydessä ei ole kalan kulun mahdollistavia rakenteita. Olosuhteiden muutokset vaikeuttavat paikoitellen myös kalastusta. Jänisjoella on tapahtunut kuivumista säännöstelyn vuoksi. Myös joen virtaus on toisinaan pysähtynyt, mikä on erityisen haitallista lohikaloille, sillä tällöin happi vähenee ja vesi lämpenee. Kuivuus näkyy pienenä saaliina ja kalastajien vähäisenä määränä ja kanoottimatkailun hankaloitumisena. Säännöstely aiheuttaa lisäksi eroosiota. Etenkin Jänisjoella rantaeroosiota on paikoin huomattavasti; erityisen runsasta eroosio on poikkeuksellisten vedenkorkeuksien aikaan.

Ruoppaukset ja perkaukset

Monien jokien ja koskien luonnontila on muuttunut ruoppausten ja perkausten myötä. Esimerkiksi Utrankoski on ruopattu 1960-luvun lopulla Kuurnan voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä, mikä alensi Pielisjoen vedenpintaa joen alajuoksulla ja voimalaitoksen putouskorkeus saatiin hieman suuremmaksi. Tämä aiheutti koskimaiseman suuren muutoksen.

Jokiuomia on perattu tulvasuojelun, kuivatuksen tai uiton takia. Esimerkiksi Pielisjokea on perattu jo 1800-luvulla tukinuiton mahdollistamiseksi. Perkausten myötä jokiuomissa oleva luontainen virtapaikkojen ja suvantojen vuorottelu on häiriintynyt. Pienempiä uomia, puroja ja pikkujokia, on paljon perattu kokonaankin.