Lehdot

Lehdot ovat Suomen karun, kangasmetsävaltaisen luonnon rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsätyyppejä. Lehtojen kasvillisuus on vesitaloudesta riippuen erilaista, mutta yhteistä kaikille lehdoille on ruohojen ja heinien runsaus. Varvut puuttuvat tai niitä kasvaa vain kannoilla ja kivillä. Sammalpeite on usein yhtenäinen ja monilajinen. Maamme uhanalaisista lajeista viidennes, eli noin 300 lajia, on lehtojen eliöstöä.

Biologisten arvojen lisäksi lehtoalueet ovat tärkeitä tutkimukselle ja opetukselle. Lehdoilla on usein myös maisemallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Koska lehtokasvillisuus esiintyy Suomessa pohjoisilla äärirajoillaan, maamme lehdoilla on useita sellaisia piirteitä, joita ei muualla esiinny. Suomella on sekä kansallinen että kansainvälinen vastuu omaleimaisten lehtometsiemme säilyttämisestä.

Arvokkaita lehtoja Joensuussa

Maakunnallisesti arvokkaita lehtoja 

  • Tikanniemen tervaleppälehto Kuhasalon kaakkoiskärjessä
  • Lastujärvenkangas Tuupovaarassa 
  • Kolmilammen pohjoispuolinen rinnenotkelma (Jakaantuu kosteuden mukaan kahteen eri lehtopäätyyppiin: Kuivemmalla osalla valtapuuna kasvaa koivu ja kosteammalla osalla harmaaleppä ja kuusi)
  • Piiparinmäen rinnelehto Pyhäselän Hammaslahdessa.
     

Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö

  • Honkalahden lehto Enon Ahvenisessa (Kohteessa on puronvarsilehto).
     

Suojeltuja lehtoja

  • Näätälammen jalavalehto (Maan pohjoisin yksittäinen vuorijalavaesiintymä) Enossa
  • Matikkavaaran saniaislehto Enossa
  • Kolvananuuron lehto Enossa

Sivu arviointi ja palaute

Anna palautetta sivusta