Höytiäisen kanava

Höytiäisen kanava sijaitsee Pohjois-Karjalassa Pyhäselän ja Höytiäisen välissä. Kanava on noin seitsemän kilometriä pitkä, mutta siihen ei ole koskaan rakennettu sulkua.

Tarkoitus oli laskea vedenpintaa Höytiäisessä, joka oli yksi suurimmista järvialtaista Saimaan vesistössä. Vedenpinta Pyhäselässä oli 21 metriä alempana kuin Höytiäisessä. Kanavan kaivaminen aloitettiin vuonna 1854 ja neljä vuotta myöhemmin rakennettiin kanavan yläpäähän kaksi patoa, joiden avulla säädeltiin virtausta niin, että virta laajensi kanavaa. Vähitellen kuitenkin hiekan ja soran läpi padoissa alkoi tihkua vettä. Elokuun 3. päivänä vuonna 1859 padot murtuivat ja vesimassat syöksyivät kohti Pyhäselkää. Höytiäisen vedenpinta laski kahdessa viikossa 7,5 metriä, kunnes entisten patojen kohdalta paljastui kallio, jonka johdosta virtaus alkoi vähentyä.

Kallion paikkeille syntyi Puntarikoski, jota perattiin vielä vuonna 1860 niin, että Höytiäisen vedenpinta laski kaikkiaan 9,5 metriä. Höytiäisen pinta-ala pieneni noin 30 % ja samalla syntyi lähes 400 saarta ja luotoa. Ravinnerikasta vesijättömaata paljastui yli 15 000 hehtaaria.

Koskeen rakennettiin 1950-luvulla voimalaitos. Nykyisin voi veneellä ajaa voimalan alapuolelle, josta vene täytyy kuljettaa maitse noin 400 metrin matkan voimalan ohi. Vaikka Höytiäisellä oli laivaliikennettä jo 1800-luvun lopulla, niin merkityt väylät järvelle on saatu vasta 1990- ja 2000-luvuilla.

Höytiäisen kanavan suistoon muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1938. Luonnonsuojelualue laajeni, kun vuonna 1979 rauhoitettiin noin 140 hehtaarin maa- ja vesialue kanavan itäpuolisesta suistosta.

Sarvinkijärvi

Järviä alettiin 1700-luvulla laskea uusien niittymaiden saamiseksi. Pohjois-Karjalassa vuonna 1743 tehty Alimmaisen Sarvinkijärven lasku Enossa oli ensimmäinen tunnettu järvenlasku Suomessa. Lauri Nuutinen ja koverolainen siltavouti Erik Suutari kaivoivat ojan hiekkaharjun poikki. Viimeisen maakannaksen puhkaisemisen tuloksena oli valtava purkautuminen: vesi kaivoi itselleen lähes 200 metrin levyisen ja 12 metrin syvyisen uran, Alimmainen Sarvinkijärvi kuivui kokonaan ja alapuolinen Jakojärvi täyttyi suurimmaksi osaksi tulvahiekalla. Tulva-aalto aiheutti suurta tuhoa Nesterinsaaren kylässä.

Syntyneen vesijätön jakamisesta syntyi pitkällinen riita. Vesijättöniityt kasvoivat aluksi hyvin heinää, mutta 1800-luvun alussa kasvu oli jo tyrehtynyt. Nykyään Sarvinki on Joensuun seutukunnan valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.