Kasvupaikka

Suomessa elää noin 230 kääpälajia. Myös Joensuun alueella voidaan lahopuiden rungoilla havaita erilaisia kääpiä. Jotkut käävät, kuten männynkääpä (Phellinus pini), voivat olla merkki vanhasta metsästä, sillä ne eivät elä nuoressa ja terveessä puussa. Vanhoissa luonnonmetsissä on suurin osa uhanalaisista kääpälajeistamme. Erityisesti paksurunkoisten kaatuneiden puiden tulisi saada jäädä metsään.

Nuorissa metsätalousmetsissä kääpiä ja kääpälajeja on vähän. Osa käävistä vaatii kasvualustakseen kuolleen maapuun, ja vaativimmat lajit jopa jonkin toisen kääpälajin esilahottaman rungon. Yksivuotisissa lajeissa sen sijaan on hyvinkin yleisiä ja vaatimattomia lajeja. Pinovyökääpä (Trametes ochracea) esiintyy hyvin yleisesti jopa muutaman sormen paksuisilla kuolleilla lehtipuun rungoilla. Pakurikääpä (Inonotus obliquus) aiheuttaa puuhun mustan ja hiilimäisen kasvannaisen. Itse itiöemää ei usein pystytä havaitsemaan. Mustasta pakurista voi valmistaa teen tapaista juomaa, jolla uskotaan olevan monia terveysvaikutuksia. Taulakääpä (Fomes fomentarius) on hyvin yleinen metsiemme kääpä. Sen lahottamaa puuta tarvitsevat monet eliölajit. Kantokääpä on Suomen yleisimpiä kääpiä ja lahoamisen aloittajana keskeinen sienilaji.

Käävissä myös metsätuholaisia

Aina käävät eivät ole hyödyllisiä, vaan ne luokitellaan joskus metsätuholaisiin. Juurikäävät (Heterobasidion) on kääpäsuku, johon kuuluu Suomessa kaksi lajia: H. annosum männyllä ja H. parviporum kuusella. Ne ovat puukudosta tuhoavia sieniä, jotka leviävät puun juurien kautta runkoon. Juurikääpä saattaa lopulta tappaa puun, mutta kuusessa, lehtikuusessa ja männyssä se pääasiallisesti aiheuttaa juuri- ja tyvilahoa. Juurikääpää kutsutaan myös nimellä maannousemasieni.

Harvinaisempia kääpälajeja Joensuussa

• Suomessa silmälläpidettäväksi luokiteltu, vanhoissa metsissä haapojen rungoilla viihtyvä haavanarinakääpä, Phellinus populicola (Kalliolammen metsä)
• vaarantunut, taula- ja pakurikäävän esilahottamissa haavoissa ja koivuissa tavattava rustikka, Protomerylius caryae (Hopealahden metsä)
• silmälläpidettävä lehtipuiden laji silokääpä Gelatoporia pannocincta (Noljakanmäki)
• melko harvinainen pääasiassa kuusia lahottava hopeakääpä Diplomitoporus lindbladii (Noljakanmäki)
• harvalukuinen koivumaapuissa havaittava maitovahakääpä Physisporinus vitreus
• luonnontilaisissa metsissä elävä kuusenkääpä Phellinus chrysoloma
• vaikeasti tunnistettava sysikääpä Phellinus nigricans
• pakurikäävän seuraajalaji tikankääpä Gloeoporus dichrous).