Harjukasvillisuutta

Harjuilla vallitsee yleensä kuivien kankaiden mäntyvaltaisen kangasmetsän kasvillisuus. Puulajeista ainoastaan mänty saavuttaa isohkon puun mitat. Koivua ja kuustakin saattaa esiintyä yksittäin, mutta ne eivät kasva harjuilla isoiksi. Harjukasvillisuuden yksi ääripää on soraiset ja hiekkaiset paisterinteet, joilla voi esiintyä harvinaisia ja uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Harjujen monimuotoisuutta täydentävät niiden kuusivaltaiset varjorinteet, lähteet ja pienilmastoltaan kylmät supat.

Ominaispiirteet

Harjukasveja ovat sora- ja hiekkamuodostumilla kasvavat kasvit. Harjujen humuskerros on ohut. Varjoisimmilla rinteillä harjukasvit eivät menesty.  Varpukasvit, kuten puolukka, sianpuolukka, variksenmarja ja kanerva ovat sopeutuneet harjuilla vallitsevaan kuivuuteen. Niiden pienet ja vahapintaiset lehdet haihduttavat vain vähän ja kestävät tarpeen tullen myös kuivumista. Puumainen varsi on kestävä ja monivuotinen. Ruohomaisia kasveja on vähän, ainoastaan kultapiiskua sekä kangasmaitikkaa tavataan paikoitellen.

Harjujen aurinkoisten paisterinteiden kasvillisuus eroaa yleensä tasaisten metsämaiden kasvillisuudesta niin paljon, että harjumetsiä varten on kuvattu omia metsätyyppejä eli harjuvariantteja. Kuitenkin osalla harjuista eli tasaisilla hiekkakankailla sekä harjujen varjorinteillä kasvillisuus on melko samanlaista kuin tuoreiden kangasmetsien kasvillisuus. Harjukasvillisuus eroaakin muusta kasvillisuudesta eniten juuri paisterinteillä, joissa auringonsäteily on voimakasta, suhteellinen kosteus on alhainen, lämpötilojen vaihtelu on suurta, maksimilämpötilat ovat korkeita ja rapautuminen sekä eloperäisen aineksen hajoaminen on tehokasta.

Tyypillisiä paahdeympäristöjen putkilokasveja

  • kangasajuruoho
  • kissankäpälä
  • idänkeulankärki
  • tunturikurjenherne
  • harjukeltamaite

Uhanalaisia lajeja

  • hämeenkylmänkukka
  • hietaneilikka.

Sivu arviointi ja palaute