Ominaispiirteet

Harjukasveja ovat sora- ja hiekkamuodostumilla kasvavat kasvit. Harjujen humuskerros on ohut. Varjoisimmilla rinteillä harjukasvit eivät menesty.  Varpukasvit, kuten puolukka, sianpuolukka, variksenmarja ja kanerva ovat sopeutuneet harjuilla vallitsevaan kuivuuteen. Niiden pienet ja vahapintaiset lehdet haihduttavat vain vähän ja kestävät tarpeen tullen myös kuivumista. Puumainen varsi on kestävä ja monivuotinen. Ruohomaisia kasveja on vähän, ainoastaan kultapiiskua sekä kangasmaitikkaa tavataan paikoitellen.

Harjujen aurinkoisten paisterinteiden kasvillisuus eroaa yleensä tasaisten metsämaiden kasvillisuudesta niin paljon, että harjumetsiä varten on kuvattu omia metsätyyppejä eli harjuvariantteja. Kuitenkin osalla harjuista eli tasaisilla hiekkakankailla sekä harjujen varjorinteillä kasvillisuus on melko samanlaista kuin tuoreiden kangasmetsien kasvillisuus. Harjukasvillisuus eroaakin muusta kasvillisuudesta eniten juuri paisterinteillä, joissa auringonsäteily on voimakasta, suhteellinen kosteus on alhainen, lämpötilojen vaihtelu on suurta, maksimilämpötilat ovat korkeita ja rapautuminen sekä eloperäisen aineksen hajoaminen on tehokasta.

Tyypillisiä paahdeympäristöjen putkilokasveja

• kangasajuruoho
• kissankäpälä
• idänkeulankärki
• tunturikurjenherne
• harjukeltamaite

Uhanalaisia lajeja

• hämeenkylmänkukka
• hietaneilikka.