”Sanovat, että on olemassa monia hyviä kouluja, mutta vain yksi kunnianarvoisa Joensuun lyseon lukio.”  

Joensuun kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1848 Venäjän tsaarin Nikolai I:n suostumuksella. Pielisjoen länsirannalle ryhdyttiin asuttamaan ihmisiä, ja ensimmäinen väkiluku oli henkikirjojen mukaan 149. Joensuu oli 1800-luvulla käsityön ja kaupankäynnin kaupunki, joka kehittyi nopeasti Saimaan kanavan rakentamisen ja Pielisjoen kanavoinnin ansiosta. Joensuusta kasvoikin pikkuhiljaa senaikaisen Suomen merkittävimpiä satamakaupunkeja. Yhteydet Pietariin ja Keski-Eurooppaan olivat vilkkaat. Kaupungista puuttui kuitenkin oppikoulu, jonka katsottiin olevan Pohjois-Karjalan taloudelliselle ja henkiselle edistykselle välttämätön. Vasta koulukysymyksen ratkaiseminen nostaisi Joensuun todellisuudessa Suomen kaupunkien joukkoon. 

Koulumme perinteet ulottuvat tähän historialliseen saumakohtaan. Suomi kuului vuodesta 1809 Venäjän keisarikuntaan autonomisena alueena, jonka viralliset toiminnot tapahtuivat ruotsiksi. Kansallisen herätyksen keskeisiä vaatimuksia oli suomenkielisen sivistyneistön kasvattaminen. Kahden epäonnistuneen hakemuksen jälkeen senaatti ja säädyt hyväksyivät vuonna 1865 edistyksellisten joensuulaisten hakemuksen yläalkeiskoulun saamiseksi kaupunkiin. Nelivuotisen yläalkeiskoulun vihkiäiset pidettiin 1.9.1865. Alusta alkaen yläalkeiskoulu oli koko maakunnan koulu, sillä yli puolet oppilaista oli muualta kuin Joensuusta. Neliluokkaisen yläalkeiskoulun matrikkeliin (1865–1889) kirjattiin kaikkiaan 639 oppilasta. Oppilaiden sosiaaliset taustat vaihtelivat virkamiesperheistä rahvaskansaan. Koulu muuttui 1889 yliopistoon johtavaksi täysluokkaiseksi klassilliseksi lyseoksi. Ensimmäiset 12 ylioppilasta valmistuivat keväällä 1893. Koulun kukoistusta juhlisti vuonna 1894 valmistunut upea lyseorakennus, joka kulki kansan keskuudessa nimellä ”koulukartano”. Suomen toiseksi vanhimman suomenkielisen oppikoulun merkitystä syrjäiselle maakunnalle on vaikea yliarvioida taloudellisen ja henkisen kehityksen edistäjänä.

Samana vuonna kuin yläalkeiskoulu sai toimiluvan, eli 1865, perustettiin Joensuuhun myös ruotsinkielinen tyttökoulu, joka muuttui asteittain suomenkieliseksi. Yliopistoon johtavaksi tyttölyseoksi tyttökoulu siirtyi vasta 1947. Joensuun Tyttölyseo nousi koulujen kärkijoukkoon erityisesti musiikkikouluna. Myös näytelmätoimintaa oli vireää: joka jouluksi valmistui täyspitkä näytelmä, joka usein oli Topeliuksen kirjoittama. Myöhempinä vuosikymmeninäkin taideaineiden asema on ollut lyseossa vahva.

Vuonna 1974 Joensuun Lyseo siirtyi valtiolta kaupungille. Peruskoulu teki tuloaan, ja Joensuun Lyseon ja Joensuun Tyttölyseon lukioasteista muodostettiin kaupungin omistama Joensuun Keskustan lukio, joka sijaitsi Koskikadulla kaupungin ydinkeskustassa, vuonna 1956 valmistuneessa Tyttölyseon kiinteistössä. Vanha lyseorakennus katsoo arvokkaasti Koulukadun yli ja varmaan muistelee, miten ennen vanhaan poikien ja tyttöjen seurustelusuhteita solmittiin kadun molemmin puolin – vaikka se kiellettyä olikin.

Kouluun perustettiin iltalinja 1976 (sittemmin aikuislinja), jonka toiminta vakiintui nopeasti osaksi Lyseon lukiota. Nykyisin Joensuun Aikuislukio toimii erillisenä oppilaitoksena samoissa Tiedepuiston tiloissa kuin lyseo.  

Nykyisen nimensä Joensuun lyseon lukio koulumme sai 1980, kun rehtori Aulis Tynkkynen ja opettajakunta tekivät nimenmuutosesityksen koululautakunnalle. Myös Lyseon ja Tyttölyseon entisten oppilaiden yhdistykset aktivoituivat tukemaan nimenmuutosta. Nykyisessä nimessä haluttiin säilyttää viittaus maineikkaisiin edeltäjiimme. Lyseorakennus saneerattiin täysin vuonna 1988.

Koulullamme on ollut vuodesta 2000 lähtien erityistehtävänä huolehtia kansainvälisestä lukio-opetuksesta IB-linjalla. Ensimmäiset 20 IB-ylioppilasta valmistuivat vuonna 2003. Kuluneen 20 vuoden aikana lukiomme IB-linjalta on valmistunut noin 400 opiskelijaa lähes 20:stä eri maasta. Kansainvälisyys, innokkuus ja kyky yhteistyöhön ovat piirteitä, joilla IB-linjan toimintaa voi luonnehtia läpi kahden vuosikymmenen.

Joensuun lyseon lukio ja sen edeltäjät ovat kasvattaneet tuhansia pohjoiskarjalaisia nuoria, joista monet ovat tehneet kansainvälisesti ja/tai kansallisesti merkittävän uran tieteen, taiteen, talouden, hallinnon, urheilun, kasvatuksen, hengenelämän tai puolustuslaitoksen parissa. Väisälän tiedemiesveljekset Vilho, Yrjö ja Kalle niittivät maailmanmaineensa luonnontieteiden parissa. Piispa Eino Sormunen kohosi Itä-Suomen huomattavaksi hengelliseksi johtajaksi, Eino Okkonen eteni taidehistorian alueella akateemikoksi, ja telinevoimistelija Heikki Savolainen ehti osallistua viisiin olympialaisiin ja toi jokaisesta ainakin yhden mitalin, kirkkaimpana kultamitali hevosella Lontoon vuoden 1948 kisoista. Lyseon kasvatteja, jotka ovat tehneet uransa musiikin parissa, on lukuisia; mainittakoon koulun vuosijuhlissakin aiemmin esiintynyt säveltäjä Kaj Chydenius. Yliopistonrehtori, professori Heikki Kirkinen puolestaan vaikutti merkittävästi Joensuun korkeakoulun tuloon ja sen kehittymiseen yliopistoksi.  

Lyseossa on aina korostettu reiluutta, toisen huomioon ottamista ja avoimuutta. Opiskelijat vaihtuvat, mutta vireä opiskelijakuntatoiminta ym. on antanut aihetta puhua perinteisestä ”lyseon hengestä”, ja se on yhdistänyt entisiä, nykyisiä ja tuleviakin lyseolaisia. Perinteiden kunnioitus ja keskeinen sijainti ovat yhtä tärkeitä 2020-luvulla kuin sata vuotta sitten. Laaja-alainen yleissivistys, sosiaaliset taidot sekä akateemiseen maailmaan valmistaminen kulkevat edelleen opetuksen punaisena lankana. Perinne antaa tukevan pohjan katsoa tulevaisuuteen.

2020-luvun alussa lyseota on kehitetty kohti uuden opetussuunnitelman (LOPS2021) mukaista opiskeluympäristöä, jossa sähköiset oppimateriaalit ovat laajasti käytössä. Uusi toimintaympäristö Joensuun Tiedepuistolla luo mahdollisuuksia yhteistyölle ja avoimuudelle sekä lukion sisällä että ulospäin. Opiskelussa painotetaan tulevaisuustaitoja: akateemista yrittäjyyttä, työelämätaitoja ja kansainvälisyyttä. Uutta nykylukiossa on myös oppivelvollisuuden laajeneminen ja toisen asteen koulutuksen muuttuminen maksuttomaksi syksyllä 2021.  

Lähteet:

Lyseon lukion opetussuunnitelma 2016
Aika rientää – Joensuun lyseon lukion 140-vuotisjuhlajulkaisu
Kuusisto, Alina: Sivistystä sydämellä. Joensuun lyseon lukio 150 vuotta. 2015.
Joensuun Lyseo-seuran verkkosivusto 

Koulumme perinteistä on julkaistu mm. seuraavat teokset:
 ”Joensuun Lyseo 1865 – 1965”, 100-vuotisjuhlajulkaisu, julkaisija Joensuun Lyseon entisten oppilaiden yhdistys r.y., historiikkiosa lehtori Kaarlo Virtamo
”Joensuun Lyseo 1865 – 1990”, 125-vuotisjuhlajulkaisu, julkaisija Joensuun Lyseon entisten oppilaiden yhdistys r.y., matrikkelitoimikunnan puheenjohtaja Kari Sallinen, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön toiminnanjohtaja  
”Koulukadun varrella”, Joensuun lyseon lukion 125-vuotisjuhlakirja 1865 – 1990, joka sisältää tyttökoululaisen, maisteri Irja Laineen Joensuun Tyttökoulun/Tyttölyseon historiikin
Aika rientää – Joensuun lyseon lukion 140-vuotisjuhlajulkaisu
Sivistystä sydämellä - Joensuun lyseon lukio 150 vuotta

IB studies history at Lyseo

The International Baccalaureate Organization was founded in Geneva, Switzerland in 1968. The IB was integrated into Finnish schools starting in 1990, and nearly one decade later, Joensuun lyseon lukio was chosen as an IB Diploma Programme candidate school.  After receiving final approval on January 3, 2000, the International Baccalaureate Diploma Programme began at Lyseo in August of that year. Three years later, the first graduating class received their IB diplomas.  

During the past 20 years, nearly 400 students with backgrounds from around 20 countries have received their IB diploma from Lyseo. Cooperation, enthusiasm and internationality characterize the atmosphere in the IB at Lyseo during this time.   

Lyseo’s IB graduates have gone on to pursue careers in wide-ranging fields. Not surprisingly, many graduates have studied at universities abroad. Importantly, many, if not most, have continued their studies in Finland, contributing domestically to the ideals of, amongst others, communication, open-mindedness, caring, the awareness and appreciation of different ways of thinking and the acceptance of different perspectives.