Metsäindikaattoreiksi ovat luokiteltavissa luonnontilaisten metsien piirteitä suosivat lajit, kuten palokärki, pikkutikka, peukaloinen, idänuunilintu, pyy, teeri, metso, lehtokurppa, uuttukyyhky, kehrääjä ja pikkusieppo, sekä monipuolisten kaupunki- ja puistometsäalueiden suosijat, kuten mustapääkerttu ja kultarinta.

Joensuussa tavattavia metsäindikaattoreita

Esimerkiksi Joensuussa Karhumäen Sulkulahden rantametsä on vaarantuneen pikkutikan pesimämetsä, mikä tekee alueesta valtakunnallisesti arvokkaan. Idänuunilintu asettuu reviirille iäkkäisiin, reheviin kuusikoihin, tai kuusivaltaisiin sekametsiin, joiden puusto on jykevää. Erityisesti laji suosii rinnemetsiä. Lajia on tavattu Joensuussa mm. Repokalliossa ja Honkaniemessä sekä Pyhäselässä ainakin Hopealahdessa, Kuvaniemessä ja Haapaniemessä. Lintu on tavattu myös muuten edustavilta metsäkohteilta, joilla monilla on lajin suosimien elinympäristöjen piirteitä.

Pyitä esiintyy Joensuun kaupunkimetsissä muutamilla laajimmilla ja rauhallisimmilla kohteilla: Karhunmäki Mykykangas ja Repokallio sekä Kontiosuo (itäpuolen metsäalue) lienevät viimeisiä vakioreviireitä kaupungin lähituntumasta. Teeriä ei ole havaittu kaupungin lähimetsissä, mutta kylläkin syrjäisemmillä alueilla. Metson voi tavata Joensuun kaupungin lähialueilla pesivänä vielä Multimäen laajimmilla rauhallisilla metsäalueilla.

Valkoselkätikka on erittäin uhanalainen laji. Runsaasti lahopuuta sisältävät valoisat ja rehevät lehtipuuvaltaiset metsät ovat erittäin valkoselkätikan elinpiiriä. Tikkoja esiintyy mm. Tuupovaaran Melavaarassa sekä Pyhäselässä Reijolan lehtometsäkuviolla.

Aasiassa talvehtivat sinipyrstöt viihtyvät Suomen maaperällä vanhoissa kuusikoissa ja aarniometsissä. Lajia on tavattu ainakin Enossa Kalliolammen metsässä. Elinympäristöjen pilkkoutuminen uhkaa jo olemassa olevaa sinipyrstökantaa sekä vaikeuttaa lajin levittäytymistä länteen. Sinipyrstö tarvitsee vakaan kannan "ponnahduslaudaksi" levittäytymiselle. Lisäksi tehokkaan metsätalouden takia sinipyrstö ei leviä eteläiseen Suomeen säännölliseksi pesimälajiksi. Sinipyrstöä ei virallisesti ole luokiteltu uhanalaiseksi tai suojeltavaksi lajiksi, koska se ei Suomesta itään ole uhattu.

Haukat ja pöllöt

Elinympäristöjen suhteen vaateliaita, tai kohteiden monimuotoisuutta ilmentäviä lajeja ovat lisäksi petolinnut, joita ovat mm. ruskosuo-, kana-, varpus- ja nuolihaukka sekä pöllöt, esimerkiksi lehto- ja sarvipöllö.

Kanahaukkaa ei nykyisellään tavata pesivänä Joensuun varsinaisilla kaupunkimetsäalueilla. Sen sijaan kaupunkialueen ympäristössä kanahaukan voi tavata säännöllisesti pesivänä Iiksenvaaran alueelta ja Kontiosuon lähialueilta. Varpushaukkoja pesii säännöllisesti muutama pari Joensuun kaupunkimetsissä ja kaupungin välittömässä lähituntumassa mm. Iiksenvaaran, Kukkosensaaren, Multimäen ja Noljakanmäen metsäalueilla. Nuolihaukan reviirejä ovat Noljakka, Lähdesuo, Vainoniemi, Kuhasalo, Joensuun Ketunpesä sekä Reijolan alueella Mulonniemi ja Niittylahdessa Niittylahdenrannan lähialueet. Sarvipöllön voi havaita mm. Honkaniemestä, Iiksenjoelta ja Iiksenniityltä.