Havainnot Joensuussa

Elinympäristöjä lajilla ovat pensaikkoiset avomaat, niityt ja rantaniityt ja pellot. Kultasirkku edellyttää pesimäpaikaltaan rantaluhdan avoimia pajukoita, joissa ei juuri kasva järviruokoa. Joensuun seudulla ensimmäinen kultasirkku tavattiin vuonna 1963 Linnunlahdella. Nykyään kultasirkun on vaikea löytää sopivaa elinympäristöä: Pielisjoen rannat ovat pajuvyöhykkeen peittämiä ja heinästä tuuheita, samoin Höytiäisen kanavan suisto. Kultasirkulle sopivia alueita on myös muokattu virkistyskäyttöön. Kultasirkkuhavainto on tehty ainakin Tuupovaaran Huosiovaaralta.

Kultasirkun häviäminen Pohjois-Karjalan linnustosta on ollut yhtä äkillinen kuin koko maan tasollakin tapahtunut kato. Laji oli 1970−1980 - luvuilla monien lintujärvien rantapajukoiden säännöllinen kesävieras ja pesimälaji. 1990-luvulla monet vanhat perinteiset pesimäpaikat kuitenkin autioituivat. 1990-luvun laskevien havaintomäärien vuoksi laji otettiin alueellisen harvinaisuuskomitean tarkastettavaksi vuonna 1996 ja vuosilta 1996−1999 saatiin vielä 12 havaintoa. Lajin esiintyminen pysähtyi kuitenkin kuin seinään vuoden 2002 jälkeen. Jos lajista on ilmoittamattomia havaintoja, ne kannattaa ilmoittaa Pohjois-Karjalan lintutieteelliselle yhdistykselle.

Lajin katoamisen syyksi on arvioitu muutokset lajin talvehtimisalueilla Aasiassa, sillä Suomessa lajin pesimäelinympäristöt eivät ole muuttuneet vastaavassa mittakaavassa. Yksi syy kultasirkun häviämiseen on se, että sitä pyydetään Kiinassa ja Thaimaassa ravinnoksi.