Yleisiä lajeja

Kevään ensimmäisiä lajeja ovat sitruunaperhonen, nokkosperhonen, herukkaperhonen ja suruvaippa. Helposti havaittavia lajeja ovat myös kesällä lentävät ritariperhonen, auroraperhonen, kultasiivet, sinisiivet sekä hopeatäplät. Metsänreunasta voi tavata myös papurikon. Noljakassa voi tavata myös harvinaisempia lajeja, kuten haapaperhosen tai kauniin häiveperhosen. Eksoottisia vaeltaja/vaeltavia lajeja, jotka eivät talvehdi Suomessa, ovat amiraali ja ohdakeperhonen.

Ravintokasvi määrää elinpaikan

Rehevien lehtojen myrkyllistä konnanmarjaa syö pieni mittarimato, konnanmarjan pikkumittari ja täten sen levinneisyys seuraa ravintokasvinsa levinneisyysalueita. Noljakanlehdosta on vuosikymmeniä sitten tavattu myös hyvin harvinainen nunnamittari, joka myös elää konnanmarjalla. Ns. Karjalanruusumittari puolestaan käyttää ravinnokseen nimensä mukaisesti karjalanruusua, mutta elää myös muilla piharuusuilla. Koska karjalanruusu on yleisimmillään Pohjois-Karjalassa, on myös karjalanruusumittarin levinneisyysalue itäinen, mutta nimimuoto on leviämässä Etelä-Suomessa.

Eteläiset lajit levittäytyvät pohjoisempaan

Monet eteläiset lajit ovat Pohjois-Karjalassa levinneisyytensä pohjoisrajalla, mm. varjokulmamittari, punavaippamittari, viinimarjamittari, keltanauhamittari, rusokevätyökkönen, punakehnäyökkönen, soikioneilikkayökkönen, verkkoeloyökkönen, haavanraitayökkönen, huhtiyökkönen, keltamäkiyökkönen, keltapetoyökkönen, kosteikko- ja lehtojuuriyökkönen sekä kääpiöhämy-yökkönen. Ilmastonmuutoksen myötä eteläisemmät perhoset levittäytyvät laajemmalle pohjoiseen ja täten on mahdollista, että tulevaisuudessa ne yleistyvät myös Joensuussa.

Suoruuhikas

Suovenhokas, nykyisin suoruuhikas (Nola karelica) on pieni yöperhoslaji, jonka on havaittu liitelevän myös Joensuun alueella. Se tunnetaan vanhemmassa kirjallisuudessa karjalanallaskehrääjänä sekä muuraimen ruuhikehrääjänä.

Suoruuhikas on luokiteltu Suomen uhanalaisarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi ja se on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista. Sen tyypillinen elinpaikka on vähäravinteinen ja sammaleinen suo. Lajin esiintyminen on hyvin paikallista, ja vierekkäisillä esiintymillä voi olla pitkä välimatka. Sitä ei juuri koskaan tapaa tyypillisen elinympäristönsä ulkopuolella, joskin Suomessa sen on raportoitu elävän myös kosteissa rantametsiköissä. Koiraat lentävät etsimässä kumppania illan hämärtyessä, mutta luultavasti naaraat liikkuvat enemmän vasta parittelun jälkeen piilotellen siihen saakka lehtien alapinnoilla. Suoruuhikas tulee valolle.

Naaras munii korkeintaan 50 munaa lehtien alapinnoille tai kuolleille varvuille, joilta toukka hakeutuu ilmeisesti itse mieleiselleen ravintokasville. Ensimmäisenä kesänä toukka syö ainakin suokukkaa, toisena kesänään ilmeisesti lakkaa. Kasvatuksessa se on kelpuuttanut myös juolukkaa ja puolukkaa.