Varhaisin asutus Lieksassa
Lieksan esihistoriaa
Lieksan esihistoriaa
Varhaisin asutus Lieksassa
Varhaisin asutus
Pohjois-Karjalan vanhin tunnettu asuinpaikka sijaitsee Enon Sarvingissa, jonne ihmisiä saapui jo 8700 eKr. Lieksasta ei näin vanhoja radiohiiliajoitettuja asuinpaikkoja tunneta. On kuitenkin todennäköistä, että alueen varhaisin asutus syntyi samoihin aikoihin.Lieksan vanhimmat asuinpaikat on ajoitettu rannasiirtymämenetelmällä lähes yhtä vanhoiksi kuin Enon varhaisin asutusvaihe. Näitä kohteita ovat Pielisen Vuonislahdella sijaitsevat Hupelinkankaan ja Sammalniemen asuinpaikat. Asuinpaikoilta on löytynyt ainoastaan kvartsiesineitä ja kvartsin työstössä syntynyttä iskentäjätettä, iskoksia, eikä asutuksen tarkempi ajoitus löytöjen perusteella ole mahdollista. Jonkin verran nuorempaa, mesoliittista asutusta oli Kylänlahdella Tervolassa, Piitilänkankaalla, Varpasen Sertissä ja Vuonislahden eteläpuolella Selkärannassa. Todennäköisesti varhaiseen asutusvaiheeseen kuuluvat myös Viekijoen asuinpaikat Egyptinkorvessa.
Kuva järvenrannasta
Varhaisin asutus Lieksassa osa 2
Muilla Lieksan järvillä ei asuinpaikkoja voida ajoittaa rannansiirtymisen perusteella. Tiedetään kuitenkin, että mesoliittinen asutus oli levinnyt Pielisjärven rantoja laajemmalle. Naarajoen Törisevänvirran asuinpaikalta on löytynyt pieni viistoteräinen kvartsinuolenkärki, jollaisia käytettiin mesoliittisella kaudella. Pankajärven Suokkolansaaren asuinpaikalta löytynyt alkeellinen kirves ajoittuu samoin mesoliittiseksi.
Kivikautinen asutus ei levinnyt tasaisesti kaikkialle. Pyyntiyhteisöjen ihmiset suosivat asumisessaan järvien ja jokien rantoja. Lieksassa suosittuja olivat etenkin sellaiset vesistöjen rannat, jotka sijaitsivat hyvien kulkuyhteyksien varrella. Vesireitit olivat esihistoriallisia valtateitä, joita pitkin tavara, ihmiset ja vaikutteet liikkuivat.