Rautakautta Rääkkylässä

Pohjois-Karjalasta tunnetaan rautakautisia asuinpaikkoja huomattavasti vähemmän kuin kivi- ja varhaismetallikautisia. Osittain tämä voi johtua siitä, että rautakautinen, maata viljelevä asutus on jäänyt nykyasutuksen alle. Kivestä valmistetut työkalut jäivät hiljalleen pois käytöstä, ja saviastioita valmistettiin aiempaa vähemmän. Todennäköisesti metallit korvasivat entisiä raaka-aineita. Esineen rikkoutuessa metalli voitiin sulattaa ja valaa uudelleen.

Rasivaaran koulun tienoilta sekä Oravilahden Harilasta on löytynyt asuinpaikkaan viittaavaa aineistoa, mm. rautakautisen saviastian kappaleita. Täitimänniemen Jokisuonniityltä on löytynyt tuluskivi, jollaisia käytettiin 400–500 -luvuilla. Rautakautisia keihäänkärkiä on löytynyt Sintsistä ja Vuoniemen Kirkkovuorelta. Keihäänkärjet ajoittuvat rautakauden loppupuolelle. Sintsin keihäänkärjen yhteydessä mainitaan löydetyn myös kolme ihmisen luurankoa. Valitettavasti nämä todisteet rautakautisesta kalmistosta tai haudasta ovat sittemmin kadonneet eivätkä lisätutkimukset alueella ole valottaneet esineen löytöyhteyttä. Viimeisin rautakaudesta kertova esinelöytö Rääkkylästä on Haapasalmen Pantiinniemestä löydetty kirveenterän kappale.

Varhaisimmat merkit viljelystä Pohjois-Karjalassa ovat parin tuhannen vuoden takaa. Viljely yleistyi maakunnassa vasta keskiajalla. Todennäköisesti pienimuotoinen maanviljely eli rinnan pyyntielinkeinojen kanssa rautakaudella. Rääkkylän varhaisin viljelyvaihe on toistaiseksi ajoittamatta.