Metallinkäsittely

Varhaisimmassa muodossaan metallinkäsittely oli puhtaan luonnonkuparin pakottamista esineiksi. Kupari tunnettiin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa jo tuhansia vuosia ennen kuin ensimmäiset siitä valmistetut esineet ilmestyivät suomalaisille asuinpaikoille.

Koko Suomen varhaisimpana metalliesineenä on pidetty Polvijärven Solan Suovaaran kampakeraamiselta asuinpaikalta löytynyttä kuparirengasta. Myös Rääkkylän Vihin neoliittisesta talosta löytyi pieniä kuparihippuja. Venäjän puolella Karjalassa metallia on asuinpaikoilta löytynyt enemmänkin, ja todennäköisimmin Pohjois-Karjalaankin päätynyt kupari on peräisin Äänisen esiintymistä.

Vuoden 1500 eKr jälkeen alkoi Suomeenkin kulkeutua pronssiesineitä. Ihmiset eivät tyytyneet jäämään passiivisiksi vastaanottajiksi, vaan metallien käsittelytaito opittiin nopeasti. Metalliesineet olivat kuitenkin harvinaisia. Pronssiesineet eivät pehmeytensä takia olleet kovin käytännöllisiä, ja todennäköisesti pronssinen ase olikin harvojen statussymboli. Yksi Pohjois-Karjalan harvoista varhaismetallikautisista pronssiaseista on Lieksan Viekijärveltä löytynyt kirves, joka ajoittuu vuoden 1000 eKr tienoille. Lieksan kirves todistaa kotoperäisestä metallinvalannasta, sillä esinetyyppi on suomalainen.

Raudan käyttö työkalujen raaka-aineena omaksuttiin Suomessa varhaisen metallikauden jälkipuolella, viimeisinä esikristillisinä vuosisatoina. Lujuutensa takia rauta sopi pronssia paremmin työkalujen materiaaliksi, mutta pronssi säilytti asemansa korujen raaka-aineena. Rautaa oli lisäksi saatavilla helposti, sillä raaka-aineen pelkistäminen järvi- ja suomalmeista opittiin nopeasti.