Varhaisimmat asukkaat Ilomantsissa

Kivikautinen asutus ei levinnyt tasaisesti kaikkialle. Pyyntiyhteisöjen ihmiset suosivat asumisessaan järvien ja jokien rantoja. Ilomantsissa suosittuja olivat etenkin sellaiset vesistöjen rannat, jotka sijaitsivat hyvien kulkuyhteyksien varrella. Vesireitit olivat tuon ajan valtateitä, joita pitkin tavara, ihmiset ja vaikutteet liikkuivat.

Pohjois-Karjalan vanhin tunnettu asuinpaikka sijaitsee Enon Sarvingissa, jonne ihmisiä saapui jo 8700 eKr. Vaikka Ilomantsista ei tunneta näin vanhoja radiohiiliajoitettuja asuinpaikkoja, on hyvin todennäköistä, että kunnan varhaisin asutus syntyi samoihin aikoihin. Ilomantsista tunnetaan useilta paikoilta piisäleitä ja säle-esineitä, jollaisia on löytynyt myös Enosta.

Viiksinselän Nehvonniemestä on löytynyt piisäleestä tehty ruodollinen nuolenkärki. Varhaismesoliittiseksi ajoittuu myös Koitereen itärannalla, Syväysjoen suulla sijainneen Syväyksen asuinpaikan vanhin asutusvaihe. Paikalta on löytynyt piisäleiden lisäksi muun muassa ruodollinen kvartsinuolenkärki. Mekrijärven pohjoispuolelta, Koitajoelta, on löytynyt säleveitsi ja sälekaavin.

Piikiveä ei luontaisesti esiinny Suomen kallioperässä, vaan raaka-aine on saatu Äänisen itäpuolen esiintymistä. Ilomantsin pioneeriasuttajat eivät tuoneet raaka-ainetta mukanaan, vaan sitä saatiin todennäköisesti vaihtamalla itäisiltä piialueilta. Sinne päästiin vesistöjä pitkin Ilomantsista melko vaivattomasti.