Esiintyminen

Rauhoitettuun viitasammakkoon (Rana arvalis) voi törmätä lähes kaikkialla Suomessa. Joensuussa viitasammakkoa on havaittu muun muassa Ukonlahden luhtaiselta ruovikolta, mikä on sen lisääntymisaluetta matalien vesiallikoiden ja harvan kasvillisuuden johdosta. Myös Varaslammella viitasammakkoa on tavattu.

Ulkonäkö

Viitasammakon selkäpuolen väritys vaihtelee ruskeasta harmahtavaan ja kellertävään. Joskus viitasammakko on täysin yksivärinen, mutta usein selässä on tummia tai mustia laikkuja sekä kyljissä ja selän keskellä saattaa kulkea vaaleat pitkittäisjuovat. Kuteva koiras voi olla hieman sinertävä.

Viitasammakko voidaan usein sekoittaa ruskosammakkoon (Rana temporaria), sillä sammakot ovat paljolti samanmuotoisia sekä värisiä keskenään. Tiettyjä ulkonäöllisiä eroavaisuuksia sammakoilla kuitenkin on. Siinä missä ruskosammakon vatsa on keskiosaltaan usein harmaan marmorikuvioinen, niin viitasammakon vatsa on tasaisen vaalea ilman kuviointia. Ruskosammakko voi myös kasvaa 9 cm mittaiseksi, kun taas viitasammakko jää usein 6-7 cm mittaiseksi. Viitasammakon kuono on terävä ruskosammakon tylppään kuonoon verrattuna. Erityisesti kutuaikana on kuitenkin mahdollista havaita kaikkein suurin ero sammakkolajien välillä, sillä ruskosammakon ääni on kehräävän kurinan kaltaista "kurrrr-kurrrr-kurrrr" ja viitasammakolle puolestaan on tyypillistä pulputuksen kaltainen tai jopa pienen koiran haukkumista muistuttava ääntely "plub-plub-plub".

Elinympäristöt

Hämäräaktiivisen viitasammakon elinympäristöjä ovat kosteat niityt, metsät, suot ja puutarhat. Kutuaikana viitasammakot viihtyvät lammikoissa ja vesistöissä sekä niiden lähettyvillä, joihin ne kokoontuvat suurin joukoin horroksesta heräämisen jälkeen huhti-toukokuussa. Kutuaika kestää muutaman vuorokauden, minkä jälkeen naaras laskee noin 800 munaa veteen. Pohjaan painuneet munat kuorituvat kolmessa viikossa.

Kesällä viitasammakko etsii itselleen mieluisan paikan, josta se liikkuu ainoastaan muutaman metrin säteellä. Kesästä-loppukesästä nuijapäät kehittyvät nuoriksi viitasammakoiksi ja ne siirtyvät vesiympäristöstä maalle. Sukukypsäksi viitasammakko tulee 3-4 vuoden iässä ja kokonaiselinikä on korkeintaan 8-10 vuotta. Viitasammakko hakeutuu horrokseen syys-lokakuussa ja viettää tämän ajan lampien ja järvien pohjassa. Erityisesti se suosii suurempia lampia ja järviä.

Viitasammakkokannan uhat

Kuten niin monia muitakin lajeja, myös viitasammakkoa uhkaa elinympäristöjen tuhoutuminen ja kemikalisoituminen. Käytännössä uhkia ovat torjunta-aineet, uv-säteilyn lisääntyminen, lannoitteet, ilmastonmuutos, liikenne sekä maankäytön muuttuminen esimerkiksi rakentamisen tai maatalouden seurauksena. Uhka kohdistuu suoraan viitasammakon terveyteen, mutta erityisesti sen elinympäristöön lampien ja kosteikkojen kuivuessa. Rauhoituksen myötä on sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan kielletty ja laji pyritään näin säilyttämään elinvoimaisena.