Muinaistulokkaat

Valtaosa pihojen, niittyjen ja ketojen yleisistä lajeista on muinaistulokkaita eli lajeja, joiden tulotapaa ja ajankohtaa ei tunneta.

Pihatantereiden yleisimpiä lajeja ovat mm. tannertatar, pihatatar, lutukka, hopeahanhikki, valkoapila, orvontädyke, piharatamo, savijäkkärä ja kylänurmikka. Peltojen ja puutarhojen pahimmat monivuotiset rikkakasvit ovat leskenlehti, pelto-ohdake, peltovalvatti ja juolavehnä. Yksivuotisia muinaistulokkaita ovat mm. siemenrikkaruohot pihatähtimö, peltohatikka, jauhosavikka, pohjanjauhosavikka, peltosaunio, ukontatar, pelto-orvokki, peltolemmikki ja peltotaskuruoho. Niittyjen ja pientareiden vanhoja tulokaslajeja ovat mm. nokkonen, nurmihärkkihevonhierakka, hiiren- ja aitovirna, niittynätkelmä, koiranputki, kumina, ruusuruoho, harakan-, peuran- ja kissankello.

Eräät muinaistulokkaat ovat olleet aina hyvin harvinaisia Joensuun seudulla, mm. rautanokkonen, punasolmukki, ketohanhikki, peltovirvilä, ketotädyke, seittitakiainen, kyläkarhiainen ja piikkiohdake. Maanviljelyskulttuurin muuttumisen seurauksena harvinaistuneita lajeja ovat myös mm. ruiskaunokki, peltorusojuuri sekä musta-apila.

Uustulokkaat

Uustulokkaat ovat saapuneet Joensuuhun rautateiden rakentamisen ja viljakuljetusten myötä. Näitä tulokkaita ovat mm. harmio, ratarassi, tahmavillakko, idänkattara, ukonpalko, kenttätyräkki ja kujasorsimo.  Läheisiltä harjuilta tienvarsille on siirtynyt idänkeulankärki. Viimeisimpiä tämän ryhmän edustajia ovat 80-luvulla Joensuun rantoja valloittaneet amerikanhorsmat. 

Koristekasveista ehkäpä tunnetuin on luontoon villiintynyt komealupiini, joka on vallannut elintilaa muilta luonnonvaraisilta kasveilta. Joensuun alueella suurta harmia ovat myös aiheuttaneet puutarhoista villiintyneet jättiputki- ja palsami sekä kurtturuusu.

Satunniaslajit

Lajit, jotka eivät pysty kasvamaan luonnonolosuhteiden vuoksi pysyvästi Joensuussa, ovat satunnaislajeja. Näitä ovat mm. nurmimailanen, persiantädyke ja partaohra.