Karhu (Ursus arctos) on Euroopan suurin petoeläin ja Suomen kansalliseläin. Karhukannat ovat kasvaneet idästä tulleiden yksilöiden ansiosta. Tästä syystä etenkin Itä-Suomessa tavataan eniten mesikämmeniä kuin missään muualla Suomessa. Karhu poikkeaa muista suurpedoistamme viettämällä talvensa talviunessa.

Susi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs ja villeistä koiraeläimistä suurin. Susia tavataan etenkin itärajan tuntumassa ja rajan yli on tullut susia Joensuun seudullekin. Susi on suurpedoistamme sosiaalisin ja elää laumassa. Lauma kommunikoi keskenään ulvomalla. Susi on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. 

Ilves (Lynx lynx) on ainoa villi kissaeläin Suomessa. Sen kanta on runsastunut rauhoituksen turvin. Ihmisen on vaikea havaita tätä notkeaa ja äänetöntä, hämäräelävää petoa: Ilves suosii vaikeakulkuisia louhikoita ja mäkisiä maastoja. Ahdistettuna se kiipeää puuhun.

Ahma (Gulo  gulo), suurin näätäeläimemme, elää tundran ja metsän rajamailla havumetsävyöhykkeellä ja vaatii laajan elinalueen. Se karttaa asuttuja alueita. Itä-Suomessa, kuten Joensuun alueella, ahman voi tavata erämaisissa osissa. Ahma on riippuvainen muiden petojen, etenkin susien, kannoista, sillä se ei itse mieluusti saalista, vaan on enemmänkin haaskansyöjä.

Asutuksen levittäydyttyä yhä laajemmalle ja luonnonvarojen käytön, etenkin metsätalouden, muututtua yhä voimaperäisemmäksi, ovat suurpetojen elinalueet supistuneet pieniksi pirstaleiksi, erämaan jäännöksiksi. Petojen harrastama ravinnonetsintä on yleisin syy siihen, miksi jotkut yksilöt tulevat asutuksen lähelle. Petojen, etenkin karhun ja suden, kohtaamista luonnossa on pelätty, mutta on muistettava, että pedot välttelevät ihmistä aktiivisesti.