Sammalet ja jäkälät

Metsässä maanpintaa lähimpänä oleva ja samalla matalin kerros on pohjakerros, jonka kasveihin kuuluvat sienten lisäksi sammalet ja jäkälät. Useimmat jäkälät ja monet sammalet kestävät täydellisen kuivuuden ja jatkavat yhteyttämistä ja kasvua heti ensimmäisen sateen jälkeen. Ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet ulkopintansa läpi ja ovat sen takia hyvin alttiita ilman ja veden epäpuhtauksille. Etenkin puiden rungoilla elävien jäkälien lajikoostumusta ja tiettyjen jäkälien kuntoa (esim. sormipaisukarve) on jo pitkään käytetty ilman laadun indikaattoreina ja sammalista on määritetty alkuainepitoisuuksia.

Jäkälät

Jäkälät (Lichenes) on symbioottinen eliöryhmä, joka koostuu sienestä ja mikroskooppisista viherlevistä tai syanobakteereista. Jäkälälajeja arvioidaan olevan noin 15 000, joista Suomessa esiintyy noin    1 500 lajia. Jäkälillä on monia elomuotoja: kasvualustan pinnalla kasvavat tai sen pintaan hieman uponneet rupijäkälät, lehtimäisiä liuskoja tuottavat lehtijäkälät sekä hyvin tiheähaaraiset pensasjäkälät. Jotkut jäkälät vaihtavat elomuotoaan kasvun myötä.

Lehdoissa ei yleensä jäkäliä kasva maassa, mutta puiden rungoilla niitä voi esiintyä. Esimerkiksi haavankeltajäkälä kasvaa haavan rungoilla. Jäkälä tarvitsee valoa, jonka lehdoissa vievät rehevät kenttäkerroksen kasvit. Lisäksi seinäsammal tukahduttaa nopealla kasvullaan helposti jäkälän elintilan. Toisaalta taas karukkokankailla, mistä puuttuu kenttäkerroksen kasvien kilpailu, voi jäkälä jopa määrittää metsätyypin. Jäkälätyyppi on kaikkialla Suomessa esiintyvä metsätyyppi, jossa vallitsevat poronjäkälät.  Kuivalla kankaalla valko- ja harmaaporonjäkälä ovat yleisimpiä, mutta seassa saattaa kasvaa myös torvijäkälää, isohirvenjäkälää ja palleroporonjäkälää.  

Harvinaisempia jäkäliä Joensuusta löytyy mm. Hopealahden metsästä (varjojyrkänteillä tavattava varjoneuläjäkälä Chaenotheca gracilenta) ja Kolvananuurosta (aarnimetsissä viihtyvä raidankeuhkojäkälä Lobaria pulmonaria).

Sammalet

Sammalet (Bryobionta) muodostavat sanikkaisten ja siemenkasvien kanssa kasvikunnan. Sammaliksi kutsutaan nykyisin kolmeen eri kehityslinjaan kuuluvia kasveja:

  • sarvisammalet,
  • maksasammalet 
  • lehtisammalet.

Suomesta on löydetty 884 sammallajia, joista 651 on lehtisammallajeja, 231 maksasammallajeja ja kaksi sarvisammallajia. Lehdoissa olevia tyypillisiä sammaleita ovat lehväsammal ja ruusukesammal. Tuoreiden kankaiden sammallajeja ovat seinäsammal, sulkasammal, kerrossammal ja karhunsammaleet. Kuivilla kankailla pohjakerroksessa kasvavat seinäsammal, kerrossammal ja kynsisammalet.

Joensuun alueella tavataan myös erikoisempia sammalia mm. Herajärven metsässä (valtakunnallisesti vaarantunut, aarnimetsissä haapojen rungoilla viihtyvä haapariippusammal Neckera pennata). 

Sivu arviointi ja palaute

Anna palautetta sivusta