Syntyhistoria

Järvi syntyi, kun Oskolankoski perattiin vuonna 1987. Melakko-järvi yhtyi Loitimo-järveen Melakko-Loitimoksi. Järveä kutsutaan myös pelkällä Loitimo- nimellä.

Säännöstely

Melakko-Loitimon vedenpintaa on arviolta 1800-luvulla laskettu rantaniittyjen viljelyn tarpeisiin. Nykyään järven vedenpintaa säännöstellään Ruskeakosken voimalaitokselta. Sen säännöstelyväli 2,12 m ja talvialenema 1,68 m eivät ole kovin suuria, mutta suhteutettuna järven keskisyvyyteen ja pinta-alaan säännöstely on ankarimmasta päästä Suomessa. Melakko-Loitimoa on säännöstelty jo 1930- ja 1940- luvulla, mutta luvatta tapahtuneen säännöstelyn voimakkuudesta ei ole täsmällistä tietoa.

Säännöstelyn aiheuttama talvinen vedenpinnan ja jääkannen lasku sekä järvenpohjan sedimentin jäätyminen vaikuttavat kalojen elinolosuhteisiin ja lisääntymiseen negatiivisesti. Syyskutuiset kalat, kuten muikku, kärsivät eniten kutualueiden sedimentin jäätymisestä. Järven säännöstelysuosituksissa on huomioitu, että kevätkutuiset kalat edellyttävät hidasta vedenkorkeuden laskua kutuaikana. Periaate on toiminut hyvin ja keväällä vedenkorkeus ei enää laske liian nopeasti. Säännöstelyn on arvioitu lisäksi heikentävän Melakko-Loitimon happitilannetta. Vaikutus on suurin talvikauden lopussa, jolloin runsashappinen päällysvesi on juoksutettu pois ja jäljelle jää vähähappinen alusvesi. Happea kuluttavan orgaanisen aineksen eroosio voi myös lisääntyä säännöstelyn vaikutuksesta.

Voimakkaasti muutettu vesistö

Melakko-Loitimo on tyypiltään matala ja runsashumuksinen järvi, joka on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Mataluuden ja tumman värin vaikutuksesta veden lämpeneminen on kesällä voimakasta. Syvänteissä on ajoittain hapen vajausta. Järveä kuormittavat hajakuormituksen lisäksi jonkin verran yläpuoliset turvesuot sekä kirkonkylän taajaman jätevedet ja Rekijoen kautta tuleva Kaurakosken kalankasvatus