Lepakot ovat öisin liikkuvia eläimiä, joten niihin törmää usein vain hämäräaikaan. Niiden tärkein aisti hämärässä on kuulo. Lepakot ovatkin kehittyneet vuosimiljoonien aikana kaikuluotaamaan ympäristöään. Talvensa ne viettävät horroksessa. Sopivia horrospaikkoja ovat esimerkiksi kallionraot, luolat, bunkkerit, kaivokset ja maakellarit. Kesäisin lepakot majailevat lajista, sukupuolesta ja iästä riippuen esimerkiksi puiden koloissa, irtonaisen kaarnan alla, linnun- tai lepakonpöntöissä, sekä toisinaan myös ulko- tai asuinrakennuksissa. Rakennuksissa lepakot asettuvat mielellään kattorakenteisiin tai seinälaudoituksen alle.

Suomessa elää vakituisesti viisi lepakkolajia, joista pohjanlepakon (Eptesicus nilssonii), viiksisiipan (Myotis mystacinus) ja isoviiksisiipan (Myotis brandtii) levinneisyysalue ulottuu Joensuuhunkin asti. Vesisiipan (Myotis daubentonii) ja korvayökön (Plecotus auritus) levinneisyysraja kulkee juuri Pohjois-Karjalan kohdalla. Muiden lepakkolajien levinneisyys on selvästi etelämpänä, ja niitä voidaan tavata harvakseltaan Etelä-Suomessa. Toisaalta viimeaikaisissa selvityksissä mm. pikkulepakkoa, isolepakkoa ja lampisiippoja on tavattu pohjoisempanakin.