Kirkiruohot

Suomessa kasvaa yksi laji, punakirkiruoho, jolla on kaksi kasvupaikassa eroavaa muunnosta: ahokirkiruoho (Gymnadenia conopsea var. conopsea), jota tavataan Joensuussakin ja Pohjois-Suomessa esiintyvä pienempi kirkiruohomuunnos, lettokirkiruoho (G. conopsea var. lapponica). Kirkiruoho on harvinaistunut huomattavasti erityisesti Etelä-Suomessa ja se on myös rauhoitettu entisen Oulun läänin eteläpuolella.

Kirkiruohot on perinnebiotooppien laji: ne viihtyvät kalkkipitoisessa maaperässä, kuivahkoilla ja tuoreilla niityillä, luonnonlaitumilla, hakamailla ja ahoilla. Kirkiruoho on vielä 1800-1900 lukujen vaihteessa ollut yleinen lettojen, rantaniittyjen, ketojen, ahojen ja metsälaidunten kämmekkä. Ahokirkiruoho viihtyy nimensä mukaisesti vanhoilla kaskiahoilla ja on Suomessa yleinen enää paikoin Ahvenanmaalla ja Itä-Suomessa, missä kaskiviljely jatkui pisimpään. Suurin syy kirkiruohoesiintymien taantumiseen on maatalouden rakennemuutos: avoimien alueiden, kuten niittyjen, hakamaiden sekä metsälaidunten sulkeutuminen ja metsittäminen perinteisten maankäyttömuotojen, kuten laidunnuksen, niiton ja kaskeamisen loputtua. Osa niittylajistosta, kuten ahokirkiruohokin, on onneksi kuitenkin löytänyt turvapaikan teiden pientareilta, teollisuusalueilta, lentokentiltä ja muilta jatkuvasti avoinna pidettäviltä alueilta.

Ketonoidanlukko

Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) on pieni yhtäläisitiöinen saniaislaji. Laji on levinnyt laajalle pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa se on silmälläpidettävä laji. Ketonoidanlukkoa kasvaa harvinaisena koko Suomessa, ja se on yleisin maassa esiintyvistä noidanlukoista. Muiden noidanlukkolajien tapaan sekin on harvinaistunut tyypillisten kasvupaikkojen vähentyessä.

Ketonoidanlukon tyypillisiä kasvupaikkoja ovat ihmisen toiminnasta muokkautuneet ympäristöt kuten kylä- ja laidunkedot. Luonnonympäristöissä sitä tavataan muun muassa katajikkoisilla rantaniityillä ja kalliopengermillä. Maatalouden muutoksen myötä Suomessa aiemmin hyvin yleinen kasvi on 1900-luvun puolenvälin jälkeen rajusti harvinaistunut.