Jättiputki

Ukonputkien sukuun (Heracleum) kuuluva jättiputki (Heracleum persicum coll.) tuotiin Suomeen koristekasviksi yli 100 vuotta sitten. Jättiputki leviää nopeasti ja tehokkaasti myös puutarhojen ulkopuolella ja valtaa pysyvästi kotoperäisten kasvien elinalueita. Luonnossamme ei näytä olevan kasvia, joka pystyisi kilpailemaan jättiputken kanssa, eikä putkella ole edes merkittäviä luontaisia tuholaisia.

Jättiputken kasvinesteen furanokumariini aiheuttaa iholle yhdessä auringon UV-säteilyn kanssa palovamman kaltaisia, hitaasti paranevia rakkuloita. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Altistuksen jälkeen auringossa oleskelua tulee välttää viikon ajan. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa, on hakeuduttava lääkärin hoitoon. Kasvuston lähellä oleskelua tulee välttää, koska jättiputken kasvinestesumu (kasvia poistettaessa) tai jopa kasvin voimakas ominaishaju voivat aiheuttaa herkille ihmisille hengenahdistusta sekä allergisia oireita. Myös silmätulehduksista on raportoitu. Kasvin käsittelyssä hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät.

Jättiputki on helppo tuntea 2–3-vuotiaana, jolloin sen lehdet ovat huomattavasti suuremmat kuin kotimaisten putkien (esim. ukon- ja karhunputki). Tyypillinen lautasmainen kukinto syntyy vasta kolmantena vuotena. Jättiputken nuoret siementaimet ovat vaahteranlehtimäisiä, ja ne voivat kasvaa hyvin tiheinä kasvustoina. Jättiputki kasvaa ensimmäisenä vuotena vain noin puolen metrin korkuiseksi, jolloin yksittäistä kasvia on vaikea erottaa muun kasvuston seasta.

Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) saapui Suomeen 1800-luvun lopulla. Kasvia viljeltiin aluksi vain kasvitieteellisissä puutarhoissa. Vuosien varrella jättipalsamia on tuotu puutarhakasviksi ja nykyään sitä tapaa laajalti myös luonnossa. Suomessa esiintyy jättipalsamin lisäksi useita muita palsamikasvien (Balsaminaceae) heimoon kuuluvia lajeja. Alkuperäisenä esiintyvä lehtopalsami (Impatiens nolitangere L.) on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. Muut Suomessa esiintyvät palsamit, rikkapalsami (Impatiens parviflora DC.) sekä harvinainen lännenpalsami (Impatiens capensis Meerb.) ovat Suomeen tuotuja puutarhakarkulaisia.

Jättipalsamiyksilöt voivat olla suuria, jopa yli kolmemetrisiä. Kasvien keskimitta jää kuitenkin yleensä noin 1,5 metriin. Jopa pienet, alle 10 cm korkeat yksilöt kukkivat ja muodostavat siemeniä. Suurikokoisimmat kasvit ovat yleensä rehevillä ja kosteilla kasvupaikoilla, joilla jättipalsami on erittäin kilpailukykyinen ja valloittaa kasvualaa alkuperäiseltä kasvistolta. Jättipalsami ei siedä kuivuutta ja se kasvaa huonosti karuilla kasvupaikoilla.

Kansallinen vieraslajistrategia