Vinkkejä yrityksen hiilijalanjälkilaskentaan

Yrityksen hiilijalanjäljen selvittäminen tarjoaa tietoa siitä, millaisia suoria ja epäsuoria päästöjä yrityksen toiminnasta syntyy. Päästöjen ymmärtäminen helpottaa ilmastotyön suunnittelua ja seurantaa ja auttaa kohdentamaan resursseja vaikuttavimpiin ilmastotoimiin. Päästöjen kehityksen tunteminen auttaa myös viestimään yrityksen ilmasto- ja vastuullisuustyön edistymisestä. Hiilijalanjälki voidaan laskea riippumatta yrityksen koosta ja toimialasta.

Olemme koonneet tähän juttuun tietoa yrityksen hiilijalanjälkilaskennasta ja vinkkejä laskentaan laskentaprosessin eri vaiheiden mukaan. Vinkit perustuvat Karelia AMK:n energia- ja ympäristötekniikan lehtorin Anniina Kontiokorven kirjoittamaan raporttiin Joensuun alueen yrityksille talvella 2023-2024 opiskelijayhteistöinä toteutetuista hiilijalanjälkilaskennoista. Laskennat toteutettiin Ilmastokaupunki Joensuu 2025 -hankkeen ja Karelia AMK:n energia- ja ympäristötekniikan koulutusohjelman yhteistyönä. Voit lukea toteutetuista laskennoista lisää täältä.

Hiilijalanjäljen laskennasta ja laskentamenetelmästä

Organisaation hiilijalanjäljen laskentaan on olemassa erilaisia standardeja. Yksi yleisimmin käytetyistä standardeista on niin kutsuttu kasvihuonekaasuprotokolla eli GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol). Myös Climate Joensuun oma päästölaskuri perustuu GHG-protokollaan.

GHG-protokollassa kasvihuonekaasupäästöt jaotellaan kolmeen vaikutusalueeseen eli Scopeen:

• Vaikutusalueeseen 1 sisältyvät organisaation toiminnan suorat päästöt omasta energiantuotannosta, kiinteistöistä ja ajoneuvoista.
• Vaikutusalueeseen 2 sisältyvät ostoenergian päästöt muun muassa ostetusta kaukolämmöstä ja sähköstä.
• Vaikutusalueeseen 3 sisältyvät epäsuorat päästöt muun muassa ostetuista tuotteista ja palveluista, kuljetuksista ja jakelusta, liikematkustuksesta, työmatkaliikenteestä, jätteistä. Vaikutusalueen 3 päästöt jaetaan ennen raportoivaa organisaatiota muodostuviin (upstream) ja raportoivan organisaation jälkeen muodostuviin (downstream).

Kuva: Kasvihuonekaasuprotokollan mukainen kasvihuonekaasupäästöjen jaottelu eri vaikutusluokkiin. Lähde: Ekokompassi.

Kun organisaatio valitsee hiilijalanjäljen laskentaan hyödynnettävää metodia, kannattaa jo siinä vaiheessa ottaa huomioon:

• Johdonmukaisuus; käytetään samaa laskentatapaa, rajausta ym. jatkossakin. Sitä kautta mahdollistuu toiminnan tuloksellisuuden luotettava seuranta.
• Mahdolliset muutokset laskentatavassa, rajauksessa ym. on kuvattava läpinäkyvästi, koska niillä on vaikutusta eri vuosien tulosten vertailtavuuteen.

Läpinäkyvyys on hiilijalanjälkilaskennan prosessin ydin. On tärkeää, että laskennassa hyödynnetyt päästökertoimet, tehdyt olettamukset, mahdolliset poikkeamat ja muutokset tuodaan kattavasti ja läpinäkyvästi esille. Tämän avulla pystytään minimoimaan laskentaan sisältyviä epävarmuuksia sekä välttämään tuplalaskentaa.

Laskenta alkaa rajauksen määrittelystä

Hiilijalanjälkilaskennassa on tärkeää panostaa toiminnan rajojen määrittämiseen. Mitä toimintoja huomioidaan? Mikä on laskentakausi? Mitkä vaikutusalueet otetaan huomioon laskennassa? Kuinka päästöt jakautuvat suoriin ja epäsuoriin päästöihin?

Hiilijalanjälkilaskennan kattavuus riippuu laskennan rajauksesta ja siinä huomioitavista vaikutusalueista. Jos vaikutusalue 3 huomioidaan kattavasti laskennassa, voidaan puhua koko arvoketjuun tai elinkaareen kohdentuvasta päästöinventaariosta. On tärkeää muistaa, että useissa tapauksissa vapaaehtoiseen vaikutusalue 3 sisältyvät päästöt voivat olla organisaation toiminnan aiheuttamista päästöistä merkittävimmät. Laskentaan, rajaukseen ja vaikutusalueiden valintaan vaikuttaakin vahvasti yrityksen toimiala.

Opiskelijayhteistyönä toteutettujen laskentojen toteuttaminen alkoi kunkin yrityksen kanssa pidetyllä aloituspalaverilla. Aloituspalaverissa työtä ohjaavan opettajan, opiskelijoiden ja yrityksen kesken käytiin läpi toimeksiannon sisältö ja toimeksiantajan toiveet hiilijalanjälkilaskennalle, määriteltiin alustava aikataulu sekä pyrittiin määrittelemään laskennan rajaus ja sopimaan alustavasti lähtötietojen kokoamisesta. Opiskelijat pyysivät yrityksiltä lähtötietoja muotoilemillaan lomakepohjilla.

Lähtötietojen keruuseen kannattaa panostaa

Tiedon keruu laskentaa varten on laskennan työläin vaihe. Opiskelijayhteistöinäkin toteutetuissa laskennoissa lähtötietojen kokoaminen jää yleensä yrityksen vastuulle, sillä opiskelijoilla ei ole pääsyä tarvittaviin tietokantoihin. Tietojenkeruuvaiheen työläys tuleekin monelle yritykselle yllätyksenä.

Läpinäkyvän ja luotettavan laskennan mahdollistamiseksi tähän vaiheeseen kannattaa kuitenkin panostaa ja tehdä työ huolellisesti. Alle on koottuna vinkkejä lähtötietojen keruuseen:

• Sähkö: verkkoyhtiöltä (onlinepalvelusta/laskuista)
• Polttoaineet: laskuista tai muusta seurannasta
• Jätemäärät: laskuista, yhtiöiltä tai muusta seurannasta
• Matkustaminen: laskut ja matkalaskut
• Kuljetukset: kuljetusrekisteristä, toimitustiedoista, alihankkijalta
• Alihankkijat/toimittajat: tietojen kokoaminen
• Hankinnat: laskuista tai muusta seurannasta

Toisinaan lähtötietoa ei saada koottua ja tällöin voidaan joutua turvautumaan erilaisiin laskelmiin tai arvioihin. Niiden pohjana käytetyt tiedot tulee kuvata raportissa kattavasti läpinäkyvyyden varmistamiseksi.

Laskennan yhteydessä on myös tärkeää miettiä laskentaan ja erityisesti lähtötietoihin liittyviä epävarmuustekijöitä sekä suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla saadaan koottua entistäkin tarkempaa tietoa seuraavaa laskentaa varten.

Päästökertoimet muuntavat lähtötiedot hiilijalanjäljeksi

Kerättyjen tietojen muuntamiseksi kasvihuonekaasupäästötonneiksi käytetään päästökertoimia. Hiilijalanjälkilaskurissa on valmiina päästökertoimia eri toiminnoille eli laskuri muuntaa sinne syötetyt tiedot automaattisesti hiilidioksidiekvivalenttikilotonneiksi. Joidenkin yrityksen toimintojen, esimerkiksi tiettyjen materiaalien, osalta päästökerrointietoa saattaa kuitenkin joutua selvittämään erikseen. Lisäksi esimerkiksi sähkön ja lämmön päästöjen osalta tarkemman tuloksen saa käyttämällä toimittajan ilmoittamia päästökertoimia.

Kurssityönä toteutetuissa hiilijalanjälkilaskelmissa opiskelijat käyttivät pääasiassa laskurin päästökertoimia, mutta lisäksi esimerkiksi paikallisen kaukolämmön, sähköyhtiöiden tuottaman sähkön ja erilaisten tuotannossa hyödynnettävien materiaalien ja komponenttien päästökertoimia selvitettiin luotettavista lähteistä.

Kun tarvittavat päästökertoimet on selvitetty ja lisätty laskuriin, syötetään yrityksen päästöjä koskevat tiedot laskuriin. Laskurin avulla saadaan tietoon organisaation hiilijalanjäljen suuruus ja sen jakautuminen eri päästölähteisiin sekä vaikutusalueisiin. Opiskelijayhteistyönä toteutetuissa laskelmissa opiskelijat kokoavat nämä tiedot raportiksi.

Laskennan tulosten ja hyödynnettyjen päästökertoimien lisäksi opiskelijoiden toimittamissa raporteissa analysoitiin tulosten läpinäkyvyyttä, luotettavuutta sekä niihin kohdentuvaa epävarmuutta. Lisäksi raporteissa annettiin toimenpide-ehdotuksia hiilijalanjälkilaskennan kehittämiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi.

Tulosten tarkastelua ja jatkoaskelien pohtimista                  

Hiilijalanjälkilaskelman valmistuttua yritysten olisi tärkeää paneutua toteutettuun laskentaan sekä arvioida a) oliko laskennassa hyödynnetty rajaus oikea, b) olisiko joitakin muita osa-alueita tullut sisällyttää laskentaan, c) kuinka lähtötietojen kokoaminen onnistui, d) tulisiko lähtötietojen kokoamista kehittää tulevien vuosien laskentaa ajatellen, e) antoiko laskenta organisaatiolle sitä tietoa, jota he olivat etsimässä?

Tämän jälkeen yrityksissä voidaan edetä tulosten tarkasteluun. Oliko hiilijalanjälki sellainen kuin he odottivat vai löytyikö sieltä yllätyksiä? Mitkä ovat merkittävimmät päästölähteet? Pystyykö yritys/organisaatio vaikuttamaan omalla toiminnallaan merkittävimpiin päästölähteisiin?

Kun yritys arvioi laskennan rajausta ja tuloksia, voidaan lähtökohtana pitää sitä, että mikäli jonkin osa-alueen aiheuttamien päästöjen suuruus on yli 10 % kokonaishiilijalanjäljestä, voidaan sitä pitää merkittävänä, ja tällöin se tulisi sisällyttää laskentaan. Kannattaa myös arvioida sitä, jäikö jokin yli 10 % osuus laskennassa huomioimatta. Tämän tarkastelun avulla seuraavan laskennan rajausta voidaan täsmentää ja sen kattavuutta parantaa.

Mikäli yritys kokee, että sen toiminnasta muodostuvat kasvihuonekaasupäästöt on kartoitettu kattavasti ja niiden vähentämiseen löytyy potentiaalia, voi yritys määritellä itselleen päästövähennystavoitteen. Mikä olisi realistinen päästövähennystavoite esimerkiksi vuoteen 2025 tai 2030 mennessä? Tämän jälkeen voidaan aloittaa päästövähennyspolun ja -toimenpiteiden suunnittelu. Millä toimenpiteillä asetettuun päästövähennystavoitteeseen voidaan päästä? Vaativatko toimenpiteet investointeja vai selvitäänkö niistä käyttötapoja muuttamalla? Kuinka nämä toteutetaan ja millä aikataululla? Paljonko resursseja, niin rahallista kuin henkilö, voidaan tähän työhön hyödyntää? Kuka toimenpiteistä vastaa?

Yksi tärkeä kysymys on, kuinka toimintaa seurataan? Kuinka hiilijalanjälkilaskenta jatkossa toteutetaan?

Hiilijalanjäljestä kannattaa myös viestiä!

Hiilijalanjäljestä kannattaa viestiä sekä yrityksen asiakkaille ja muille sidosryhmille, että sisäisesti omille työntekijöille. Viestinnässä on tärkeää tuoda esille perustiedot laskennasta eli mm. tieto laskennan laajuudesta ja toteuttajasta.

Vinkkejä onnistuneeseen hiilijalanjäljestä viestimiseen löydät tästä jutustamme. Jutun lopusta löydät Maija Mattinen-Yuryevin (Etteplan Finland) esitysmateriaalin liittyen yrityksen hiilijalanjäljestä viestimiseen.