Nimeni on Neea Paakki, 19 vuotta ja hain Joensuun nuorisovaltuustoon 13 vuotiaana, vuoden 2014 vaaleissa. Koulullemme tuli nuvasta porukkaa kertomaan heidän toiminnastaan ja en ollut ennen sellaisesta kuullutkaan, joten mielenkiintoni heräsi. Jäin ajattelemaan asiaa ja minua jäi kiehtomaan millaista olisi olla nuorisovaltuustossa. Ajattelin että "voisihan tuota kokeilla", minua ei kiinnostanut vaikuttaminen tai politiikka, halusin vain nähdä mitä nuvassa tapahtuu. Täytin lopulta lomakkeen ja hyppäsin kelkkaan, jota nyt olen kulkenut lähes 6 vuotta.
Alussa olin melko ujo, enkä oikein uskaltanut heti lähestyä ihmisiä, mutta nopeasti nuvaan liittymisen jälkeen kavereita olikin 39 kappaletta enemmän. Ensimmäinen kausi nuvassa meni oikeastaan vain ihmetellessä ja seuratessa hieman vanhempien nuvalaisten toimintaa. Kävin kokouksissa, osallistuin ryhmäytymisiin ja olin tapahtumien järjestelyissä mukana. En suurempaa vastuuta vielä mistään ottanut ja vaikka olin varajäsenenä, minut napattiin kaikkeen mukaan avoimin käsin.
Parhaita muistoja ensimmäiseltä kaudeltani on eräs tapahtuma, johon osallistuimme. Meidän kuului ulkona pitää pistettä, jossa sitten koululaiset kävisivät pyörähtämässä. Alunperin olimme paikalle suunnitelleet ja tilanneet värikuulasota tarvikkeet, mutta tapahtuman aamuna saimme kuulla ettei se onnistuisikaan. Joten istuimme areenan aulassa, tapahtuman alkuun oli vain muutama tunti, eikä pisteellämme ollut lähes mitään. Pohdinta oli käynnissä seuraavasta siirrosta ja ehdotin peliä kaupunkisota. Kehitimme ideaa vielä hetken ja päätimme toteuttaa kaupunkisotaradan. Lähdimme juoksentelemaan ympäri Joensuun kauppoja keräilemässä pahvilaatikoita, samalla kun nuorisoasiamiehemme Jutta kävi kaupasta kassillisen sählypalloja. Pian olimme haalineet läjän laatikoita kasaan ja aloimme niistä koota rataa. Kaikki oli valmista ja aikaakin vielä jäi hieman. Koko päivän katsoimme koululaisten pelailevan kaupunkisotaa ja välillä pääsimme itsekin osallistumaan. Silloin tällöin muutama laatikko tarvitsi hieman hätäensiapua ja pelierien välissä niitä käytiin korjailemassa. Lopulta tapahtuman päätyttyä itse nuvalaiset pääsivät radalle ja pelasimme useamman erän kaupunkisotaa sählypalloilla pahvilaatikoiden keskellä. Hauskaa oli ja mukavaa oli katsoa kun muutkin pitivät pisteestä, saimme myös positiivista palautetta tekemästämme työstä.
Toinen kausi nuvassa alkoi vuonna 2016 ja päätin että otan hieman enemmän vastuuta. Ensimmäisen kauden jälkeen suuhun jäi vaikuttamisen maku ja halusin oppia asiasta lisää. Tajusin että nuvassa voi oikeasti vaikuttaa asioihin. Hain työvaliokunnan kuudenneksi jäseneksi, jolloin pääsin seuraamaan pöytäkirjojen valmistelua ja oppimaan hieman lisää teknisestä puolesta kaupunkia. Tällä kaudella pääsin myös hyvinvointilautakuntaan nuorisovaltuuston edustajaksi ja pääsin kommentoimaan suoraan kaupungin päättäjille mielipiteeni nuoren näkökulmasta. Yllätyksekseni pidin lautakunnassa istumisesta ja aloin kiinnostua sihteerin tehtävistä yhä enemmän.
Toiselta kaudeltani mieleenpainuvimpia hetkiä olivat ryhmäytymiset, joissa suunnittelimme tulevia tapahtumia, söimme hyvin ja pidimme hauskaa. Ryhmäytymisiä odotettiin aina innolla, ne nimittäin olivat kuin mökkireissuja toisen perheen kanssa.
Kolmannelle kaudelleni hain vuonna 2018 ja tavoitteeni oli päästä sihteerin hommiin. Ensin vietin osan kaudestani vara-sihteerinä ja lopulta pääsin virallisen sihteerin paikalle. Sihteerinä työskentely on ollut omasta mielestäni erittäin mukavaa. Olen kirjoittanut pöytäkirjoja ja esityslistoja, sekä oppinut jälleen paljon uutta. Tällä kaudella suuria saavutuksia oli mm. Nuvan 20-vuotis juhlat, jotka pääsimme järjestämään. Kolmas kausi on ollut suuri itsevarmuuden nostaja, sillä huomaan miten automaattisesti teen asioita mm. tapahtumiin, nuvaan tai pöytäkirjoihin liittyen, jotka eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä monille. On ollut myös ihmeellistä huomata miten tällä kaudella minä olen se vanhempi nuvalainen, joka ohjeistaa muita ja jolta joku saattaa hieman katsoa mallia sekä pyytää apua tarvittaessa. Nuvasta saadun itsevarmuuden huomaa myös olemuksestani, sillä minusta on tullut hyvin avoin ja itseään ilmaiseva ihminen, en enää pelkää tuoda arvojani esiin tai pukea vaatteita, jotka hieman erottuvat joukosta.
Tämä kausi jää viimeisekseni ja vaikka muutama kuukausi on vielä jäljellä, kyllä se mietityttää mitä teen kun nuvakausi loppuu. 6 vuotta olen ollut nuvan toiminnassa aktiivisesti mukana ja jokainen hetki on ollut jotain mitä en mistään hinnasta vaihtaisi. Olen nuvasta saanut paljon itsevarmuutta ja rohkeutta tuoda oman mielipiteeni esille. Olen oppinut paljon kaupungin toiminnasta, tapahtumien järjestämisestä ja ennen kaikkea itsestäni. Nuorisovaltuuston kautta olen tajunnut miten paljon pidän mm. tapahtumien järjestämisestä ja tämä saattaa olla myös jotain mitä haluaisin tulevaisuudessakin tehdä työkseni. Nuorisovaltuustosta on tullut tosi suuri osa omaa elämää ja jatkossakin seurailen mitä kaikkea Joensuun nuorisovaltuusto saa aikaan.
Siispä iso kiitos Joensuun nuorisovaltuustolle ja kaikille nuvalaisille näistä vuosista ja erittäin lämpimästi suosittelen ihmisiä hakemaan nuvaan. Tämä on kuitenkin mahdollisuus jota ei jokaisen kulman takaa löydy.
