9.1. PORTFOLIOARVIOINTI

Arviointi on mukana kaikissa oppimisen ja opettamisen vaiheissa. Sen tärkein tavoite on oppimisen ja opettamisen tukeminen ja edistäminen. Arviointi voi tarkoittaa: (A) jonkin asteikon tai kriteeristön avulla pääteltävää laadun tai määrän erittelyä, (B) systemaattista tai epäsystemaattista tietyn kohteen havainnointia tai (C) arvioinnin luotettavuuden ja pysyvyyden arviointia eli ns. meta-arviointia. Arvioinneista saatava tieto mahdollistaa oppimistapojen tehostamisen ja opetuksen kehittämisen.  (Koppinen, Korpinen & Pollari 1994, 8.) Oppimisen arvioinnilla on kolme keskeistä tehtävää:

1. Antaa opiskelijalle palautetta oppimisesta ja ammatillisesta kehittymisestä sekä auttaa opiskelijaa arvioimaan omaa oppimistaan ja kehittymistään (ohjaava, kehittävä ja motivoiva tehtävä)
2. Antaa opettajalle tietoa oppimisen tuloksellisuudesta ja ohjata suunnittelussa (ohjaava ja suunnitteleva tehtävä)
3. Antaa tietoa työnantajalle opiskelijan ammatillisesta pätevyydestä (kokoava ja informoiva tehtävä). (Humak 2005; Koppinen, Korpinen & Pollari 1994.)

Portfolio liitetään autenttisen arvioinnin muotoihin. Arviointi on autenttista, kun tutkimme suoraan oppijan suoritusta vaativissa kognitiivisissa tehtävissä (Takala 1996, 209). Sen tarkoituksena on pyrkiä liittämään yhteen oppiminen ja arviointi sekä painottamaan enemmän oppijan vahvuuksia ja kehittämishaasteita kuin puutteita (Niikko 2001). Autenttisen arvioinnin tarkoituksena on nähdä, millaisia tapoja opiskelijalla on selvittää, ymmärtää ja yhdistää asioita. Se ottaa huomioon opiskelijan subjektiiviset näkemykset omasta edistymisestään ja saavutuksistaan. Arvioinnin kohteena on oppijan aito, luonnollinen toiminta. (Takala 1994, 2-4.) Autenttisen arvioinnin vastakohta on keinotekoinen arviointi, jossa arviointi on eriytetty omaksi erilliseksi toiminnokseen. Portfolioarvioinnin hyviä puolia on sekä sen kyky arvioida tekijöitä, jotka ovat vaikeita todentaa formaaleilla arviointimenetelmillä (Reckase 2000) että ulkopuolisen kontrollin väheneminen perinteiseen tenttiin verrattuna (Tenhula 2000a).

Portfoliotyöskentely ja sen arviointi johtaa uudenlaiseen oppimisen evaluaatioon. Se vie eteenpäin oppijan kasvua ja oppimista. Portfoliotyöskentelyn evaluaation voi nähdä kaksidimensioisena. Toisaalta on kysymys oppijan portfoliosta ja sen arvioinnista. Toisaalta taas voi olla kysymys opettajan keräämän kurssievaluaation arvioinnista ja siitä miten tämä arviointi vaikuttaa opettajan omaan työhön eli seuraavan kurssin suunnitteluun ja toteuttamiseen. (Judén-Tupakka 2002.) Portfolion arviointi on hieman vaikeampi tehtävä kuin esimerkiksi tentin arviointi, koska ei ole olemassa mitään yhtä oikeata tapaa tehdä portfolio. Kaksi toisistaan riippumatonta arvioijaa ei välttämättä päädy samaan tulokseen. Samalla arvioinnin rooli huomattavasti laajenee. Enää ei ole kyse vain lopullisen tuotoksen arvioinnista, vaan se koskee myös tavoitteita ja prosessia. (Tenhula 2000a.)

Arvioinnin tavoitteista riippuu, mihin arvioinnissa kiinnitetään huomiota. Portfolioarvioinnin kriteerit ovat sidoksissa mm. portfolion käyttötarkoitukseen ja arvioinnin tavoitteisiin (Kankaanranta 1998, 61). Arviointiperiaatteissa korostuu se, kuinka laajasti ja millä tasolla tekijä tuo esille osaamistaan. Faktojen esittämisen lisäksi olennainen osa osaamista on sisällön arviointi. Tähän liittyy myös oman työskentelyn ja kyseessä olevan kurssin arviointi (kuvio 2). Enää ei arvioida lopullista tuotosta, vaan myös tavoitteita ja prosessia, jossa tuotos syntyy (Takala 1994, 4). Portfolioarvioinnissa voi kiinnittää huomiota varsinaisten tuotosten lisäksi käytettyihin työskentelymenetelmiin ja ryhmän toimintaan (Judén-Tupakka 2002).

KUVIO 2. Portfolioarvioinnin pääelementit (Barrettia & Wilkersonia 2004 mukaillen).

Arvioinnin tulisi tapahtua kannustavassa ja ideoivassa ilmapiirissä. Sitä voidaan tehdä opiskelujakson aikana niin usein kuin se nähdään tarpeelliseksi ja jakson päätteeksi järjestetään loppuarviointi. Se, mitä ja miten arvioidaan, suuntaa opiskelua sekä vaikuttaa suoraan opiskelijan oppimiseen ja käsityksiin siitä, mikä on kulloinkin tarvittavaa tietoa. Arviointi vaikuttaa siihen, millaista aineistoa portfolioon kerätään ja mitä tarkoitusta varten portfolio rakennetaan. (Kankaanranta 2002, 59-60.)

Valittiinpa opetuksen ja oppimisen arviointiin mikä menetelmä tahansa, on tärkeää tehdä opiskelijoiden kanssa selkeä sopimus siitä, mitä ja miten arvioidaan ja mikä on tärkeää, siis yhdessä sopia kurssin tavoitteista sekä toteutustavasta. Arvioinnin tulee perustua kriteereihin, jotka ovat avoimia, julkilausuttuja ja rationaalisesti perusteltuja. (TieVie.)

POHDITTAVAA

• Arviointitavat ja oppimisprosessi.
• Palaute ja palautteen antaminen - miten toista arvioidaan?
• Ohjaava arviointi - mitä se tarkoittaa käytännössä opetustyössäni?
• Tavoitteet ja arviointi - kenen tavoitteista on kysymys (ops, opettaja, opiskelija...)?
• Millaista oppimista arviointini tuottaa?
• Vallankäyttö, vastuu ja arviointi.
• Oppija ja opettaja arvioinnin "auktoriteetteina".
• Kokemuksen merkitys arvioinnissa - miten hiljainen tieto näkyy/auttaa arvioinnissa?
• Kokemuksia ymmärtämisestä. Miten minä ymmärrän opiskelijaa?
• Merkityksellisin oppimiskokemukseni arvioinnista.

• Pohdi portfolioarvioinnin tehtäviä.

• Vertaile portfoliota testimenetelmänä (positivistiset lähtökohdat) ja portfoliota "tarinana" (konstruktivistiset lähtökohdat) (lähdevinkki: Balanced Assessment)

Lisämateriaalia aiheesta

Verkko-tutor. 2002. Oppimisen arviointi.
Ammattikorkeakoulujen autenttisen arvioinnin kehittämisprojekti. 2004. Autenttinen arviointi.
Niikko, A. 2001. Portfolio oppimisen ja kasvun välineenä.
Pedamuisti. 2002. Arviointi.