5. Havainnointi oppimisen arviointimenetelmänä

Havainnointi arviointimenetelmänä on havaintojen tekoa opiskelijoista ja heidän edistymisestään. Havainnoinnin avulla opettaja pyrkii ottamaan selvää yksilöittäin vaihtelevista oppimisedellytyksistä ja oppimisen tuomista muutoksista. Havainnointi tapahtuu luonnollisissa olosuhteissa tai niitä jäljittelevissä olosuhteissa. Seuraamalla opiskelijoiden oppimista, opettaja voi suunnitella tulevia opetustilanteita ja ymmärtää opiskelijoita paremmin. (Heinonen & Viljanen 1980.)

Epäsystemaattinen havainnointi on lähinnä vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa ja tässä yhteydessä opettaja tekee havainnointeja opiskelijoista ilman selkeästi määriteltyjä kriteereitä tai aikataulua. Epäsystemaattiset havainnot ovat kuitenkin alttiita virhelähteille, sillä satunnaiset seikat saattavat saada liian suuren merkityksen. Vapaan eli epäsystemaattisen havainnoinnin lisäksi opettaja voi käyttää systemaattista havainnointia. Systemaattisessa havainnoinnissa on määritelty:
- arvioitavat ominaisuudet
- havainnointitilanteet
- käytettävä arviointiasteikko/ -kriteerit
(Heinonen & Viljanen 1980, Koppinen ym. 1999.)
 

Keskustelun havainnointi

Keskustelun ja vuorovaikutuksen havainnoinnin perusteella voidaan tavanomaisessa tuntitilanteessa arvioida, miten oppilaat hallitsevat asiasisältöjä, ilmaisevat tietojaan ja esittävät niiden perusteella näkemyksiä. Esittämällä strategisia kysymyksiä, opettaja voi arvioida oppimista. Kysely voi olla myös keino selvittää väärinkäsityksiä ja etsiä opetuksessa epäselviksi jääneitä kohtia. Arvioinnin kohteena voi olla myös opiskelijoiden keskustelu- ja vuorovaikutustaidot sinänsä, varsinkin kieliaineissa. (Virta 1999.)

Kun keskustelua käytetään arviointimenetelmänä, kyseessä voi olla varta vasten järjestetty tilanne (opiskelijoiden ryhmäkeskustelut, väittelyt). Toisaalta voidaan arvioida opetustilanteiden luontevaa vuorovaikutusta. Henkilökohtainen vuorovaikutus on joustavaa, nopeaa ja spontaania. Sen avulla voidaan tarkastella yksittäisen oppilaan tai opetusryhmän prosessia. Taitava arvioija voi tehdä päätelmiä myös opiskelijoiden nonverbaalisista reaktioista. Opetuksen ja arvioinnin välinen yhteys on tässä arviointimuodossa suora, ja arvioija voi hyödyntää tietolähteenään itse opetus/oppimisprosessia. (Virta 1999.)

Keskustelun ja verbaalisen vuorovaikutuksen arviointikriteerit Harrisin (1999) ja Stigginsin (1998) mukaan ovat:

Sisällölliset kriteerit

- aiheiden esille ottaminen ja olennaisten kysymysten tunnistaminen

- keskeisen ja relevantin tiedon hyödyntäminen

- taustatietojen täsmällisyys

- toteamusten ja kannanottojen perustelutapa (todistusaineiston ja selitysten hyödyntäminen)

- johdonmukaisuus

- arvojen ja arvoristiriitojen tunnistaminen

- analogioiden hyödyntäminen

Prosessikriteerit

positiivinen osallistuminen keskusteluun

- halu kuunnella ja arvostaa muiden kannanottoja ja vastata muille

- esitettyjen näkemysten tarkkuus, loogisuus, relevanssi ja selkeys

- kyky tiivistää ja tehdä päätelmiä, nähdä yhteisiä ja erilaisia piirteitä eri osapuolten näkemyksissä

- tarkentavien kysymysten esittäminen

- rohkeus osallistua ja ottaa kantaa ja puolustaa sitä

negatiivinen osallistuminen keskusteluun

- irrelevantit toteamukset, asian vierestä puhuminen

- virheellinen ja epälooginen päättelytapa

- vetäytyminen ja osallistumattomuus

- heikko keskittyminen tilanteeseen

- tunkeileva osallistuminen, muiden keskeyttäminen

- tilanteen monopolisointi ja dominointi

- henkilökohtainen hyökkäys

(Virta 1999.)

Tutustu TieVie- koulutuksessa vuonna 2001 käytyyn keskusteluun verkkokeskustelujen arvioinnista: http://tievie.oulu.fi/koulutusresurssit/arviointijakson_yhteenveto2001.htm

POHDITTAVAA

Millaisissa opintojaksoissa voisit käyttää havainnointia yhtenä oppimisen arviointimenetelmänä?

Millaisia asioita havainnoisit valitsemallasi opintojaksolla?

Mitä hyviä puolia havainnoinnissa on?

Lähteet

Heinonen, V. & Viljanen, E. 1980. Evaluaatio koulussa. Otava. Helsinki.

Koppinen, M-L., Korpinen, E. & Pollari, J. 1999. Arviointi oppimisen tukena. WSOY. Juva.

Virta, A. 1999. Uudistuva oppimisen arviointi. Mahdollisuuksia ja varauksia. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja B:65. Painosalama Oy.