Vapaamuotoinen haastattelu lähenee keskustelua ja soveltuu luontevasti opetustilanteeseen. Tällöin saadaan välittömästi tietoa esimerkiksi opiskelijan mahdollisuuksista suorittaa oppimistehtäviään tietyssä aikataulussa. Kahdenkeskiset keskustelut opiskelijoiden kanssa edistävät myös luontevien ihmissuhteiden syntymistä. (Heinonen & Viljanen 1980.)

Epäsystemaattinen haastattelu on esimerkiksi sitä, kun opettaja saa tietoa opiskelijasta tämän opiskelijatovereilta (Heinonen & Viljanen 1980).

Systemaattinen haastattelu suunnitellaan huolellisesti etukäteen ja haastattelija on saanut koulutuksen tehtäväänsä. Systemaattinen haastattelu tuottaa luotettavaa tietoa ja sen avulla voidaan selvittää esimerkiksi opiskelijan erityisominaisuuksia, asenteita ja arvoja. Systemaattisessa haastattelussa kysytään kaikilta opiskelijoilta samoja asioita, mutta kysymyksiä ei välttämättä esitetä samassa järjestyksessä eikä samalla tavalla. Menetelmä vaatii huolellisen analyysin niistä ominaisuuksista ja asioista, joita opiskelijalta halutaan saada selville. (Heinonen & Viljanen 1980.)

Standardisoidussa haastattelussa kysymykset esitetään jokaiselle haastateltavalle samassa järjestyksessä, ja kysymykset ovat täsmälleen samanlaiset. Menetelmä ei aseta haastattelijalle niin suuria vaatimuksia kuin systemaattinen haastattelu, mutta standardimenettely ei salli yhtä yksilöllistä lähestymistapaa ja tuottaa sen vuoksi vähemmän luotettavaa ja pintapuolisempaa tietoa. (Heinonen & Viljanen 1980.)

Lisämateriaalia

Heinilän ja Paakkisen verkkosivuilla kerrotaan haastattelusta suullisen kielitaidon arviointimenetelmänä: http://www.tkukoulu.fi/~jopaakki/gradu/g5.htm

Kuntoutussäätiön sivuilla esitellään haastattelu yhtenä arviointimenetelmänä: http://www.kuntoutussaatio.fi/terttu/arviointi/arviointi_menetelmat.html

POHDITTAVAA

Miten opiskelija on otettu huomioon tässä arviointimenetelmässä? Miten opiskelija voi vaikuttaa oppimisen arviointiin? Onko sillä merkitystä? Miksi?

Lähteet

Heinonen, V. & Viljanen, E. 1980. Evaluaatio koulussa. Keuruu.