1.1. Arvioinnin käsite oppimisen näkökulmasta

Arvioinnille eli evaluaatiolle on oppimisen näkökulmasta katsottuna annettu monia merkityksiä. Reijo Raivola (2000) katsoo, että arvioinnissa on kysymys yksilöllisestä ja kollektiivisesta oppimisprosessista. Arvioinnilla pyritään hänen mukaansa tuottamaan systemaattista informaatiota, johon on liitetty arvo- ja hyötypäätelmiä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää sosiaalisen toiminnan ohjailuun asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Raivola korostaa, että arvioinnilla pyritään parantamaan ja tehostamaan toimintoja. Tämä näkyy useimmiten siten, että arviointi sisältää vertailua asetettujen tavoitteiden ja saatujen tulosten välillä.

Tapio Vahervan (1983) mukaan oppimisen arviointia voidaan käsitellä esimerkiksi siten, että suppeimmillaan sillä tarkoitetaan oppilasarvostelua, joka on hyvin pitkälti menestys- ja suorituskeskeistä oppimistulosten arviointia. Oppimisen arviointia voidaan myös tulkita hieman laajemmin, siten että oppimistulosten lisäksi arviointiin sisällytetään myös erilaisia opetus- ja kasvatustilanteisiin liittyviä taustamuuttujia sekä mm. oppimisprosessin luonteen ja merkityksen arviointia. Hyvin laajasti ajateltuna arviointi voidaan käsittää tutkimustoiminnaksi, jonka avulla pyritään selvittämään esimerkiksi koulutusjärjestelmän tuloksellisuutta tai erilaisten toimien vaikuttavuutta.

Määrittelipä arviointi -käsitteen sisällön millä tavalla tahansa, niin se heijastaa yleensä joitakin yhteiskunnassa tai yhteisössä olevia  arvoja, tarkoituksia tai tavoitteita. Arvioinnin taustalta löytyvät myös mm. eettiset valinnat, näkemykset oppimisesta ja opettamisesta sekä käsitys siitä, mitä tieto on.

Lähteet

Raivola Reijo. Tehoa vai laatua koulutukseen? Juva 2000.

Vaherva Tapio. Koulutuksen vaikuttavuus : käsiteanalyyttista tarkastelua ja viitekehyksen hahmottelua. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen julkaisuja. A:1. 1983. Jyväskylä 1983.         

Aiheeseen liittyviä linkkejä ja oheismateriaalia

Soininen Marjaana. Kasvatustieteellisen evaluaation perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 56. Turku 1997.