"Myö ollaan nuoriso, myö ollaan tulevaisuus"

sinkkolalogoslider3
tapahtuma.jpg
lehma_mikahiltunen.jpg Mika Hiltunen
tapahtuma2.jpg
ketotapahtuma.jpg
portti.jpg

Sinkkolan kotieläinpiha - historiaa

Sinkkolan tila säilyi Kähkösten omistuksessa viiden sukupolven ajan, aina vuodesta 1818 saakka. 1900-luvun alussa taloa asui Iisakki Kähkönen yhdessä vaimonsa Roosan kanssa. Vuonna 1932 tilan pinta-ala oli 47 ha ja pelloilla viljeltiin ruista, kauraa, ohraa, heinää, perunoita ja juurikasveja. Talolla oli 20 lehmää, kolme hevosta, sika, sonni, seitsemän lammasta ja kymmenen kanaa. Kähkösten perillisten nimet olivat Heljä, Eero, Paavo ja Jaakko. Isäntäväen lisäksi talossa asui renki ja apulaisia.

Sota-aikana Sinkkolan pelloilla oli ilmatorjuntatykkejä. Väinö-isäntä toimi vapaaehtoisessa ilmavalvonnan ja väestönsuojelun vartiossa. Pommikoneiden lentokenttänä toimi Noljakan upea hiekkaranta. Monet talot, myöskin Sinkkola, oli määrätty puolustusvoimien käyttöön. Upseerit pitivät toimistoaan peräkammarissa ja lukuisat evakot saivat väliaikaisen majapaikan talon lattioilta. Kaatuneita säilytettiin ajoittain tilan riihessä. Vaikka varsinaisia taisteluita ei Noljakassa käytykään, sota tuntui raskaasti kyläläisten elämässä.

Sodan jälkeen Sinkkolaan tuli sähköt, ja niiden myötä mm. lypsykone sekä traktori. Ostoksilla käytiin Onttolan kaupoissa hevospelillä vuoteen 1951 asti, jolloin Noljakka sai oman kaupan. Naapurustoon oli muuttanut muitakin kuin maanviljelijöitä, ja kylän asukasluku noussut jo 500:en. Kun Pielisensuu liitettiin Joensuun kaupunkiin vuonna 1954, silloinen Väinö-isäntä ounasteli, ettei maanviljelystä olisi mahdollista jatkaa enää kovin kauan - kaupunki oli tullut liian lähelle.

Maanviljelyksen loputtua Kähkösten suku oli saattanut Sinkkolan miljöön suojelukohteeksi. Sinkkolan idylliseen kiinteistöön kuului hirsinen, lautavuorattu päärakennus vuodelta 1932, navetta- ja aittarakennukset sekä 1,8 hehtaarin verran maata. Taloon johtaa entiseltä Liperin maantieltä päin vanha koivukuja ja yhdellä rajalla on komea kuusiaidanne. Puutarhassa on osa vanhasta pihlajasta sekä vanhoja omena- ja koristepuita sekä -pensaita.

Tila siirtyi Joensuun kaupungin omistukseen 1980- ja 90-lukujen taitteessa, minkä jälkeen se oli välillä tyhjillään ja alkoi rapistua. Taloa remontoitiin ja Joensuun evankelis-luterilainen
seurakunta järjesti toimintaa Sinkkolan päärakennuksessa syksystä 1993 syksyyn 1998 eli Noljakan kirkon valmistumiseen saakka. Tulevaisuuden visioissa arvokas perinnetalo nähtiin mieluusti Noljakan asukkaiden yhteisenä virkistäytymispaikkana. Sinkkola saatiinkin nuoriso- ja asukastalokäyttöön vuonna 1999. Taloa hallinnoi peruspalveluvirasto. Huonoon kuntoon päässyt navettarakennus saatiin remontoitua rakennusperinnön vaalijoiden aloitteesta EU-avustuksen turvin vuosien 1998-99 aikana. Talvikaudella kaupungin nuorisotoimi järjestää neljänä - viitenä päivänä viikossa 10-18 -vuotiaille monenlaista toimintaa. Näistä toiminnoista vapautuvina aikoina muut tahot, kuten Joensuun 4H-yhdistys ja Noljakan asukasyhdistys pitävät kokoontumisia, kerhoja sekä kursseja, ja sitä käyttivät myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Sinkkolan toimjat järjestävät vuoden aikana 4-5 suurempaa tapahtumaa alueen asukkaille. Yksityishenkilöt voivat vuokrata päärakennuksen tupaa, edullisesti, omiin yksityistilaisuuksiinsa.

Tulevaisuus? Sinkkolan ystävien joukko pyrkii vaikuttamaan siihen, että tämä kaunis miljöö säilyy tuleville polville. Rakennusperinnön vaaliminen tarkoittaa kaikkea toimintaa, jolla edesautetaan kulttuuriympäristön säilymistä, välittymistä tulevaisuuteen ja sen muutoksen hallintaa. Sinkkolaan pyritään luomaan sen hengen mukaista toimintaa ja pitämään se elävänä miljöönä, mahdollisimman monen ilona.

Hyviä ympäristöjä tarvitaan kaikkialla - jokaisen ihmisen arkipäivässä.

NOLJAKKA

Entinen Noljakka oli maatalousaluetta eikä siellä ollut teollisuutta tai juuri muita elinkeinoja. Ennen ensimmäisten asukkaiden tuloa seutu oli jokivarren tilojen kaskimaana. Vuonna 1738 muutti Tuomas Pekanpoika Kukkonen Kuhasalosta ja perusti Laitila-nimisen tilan. Pari vuotta myöhemmin Sinkkolan tila sai alkunsa, kun Mikko Laurinpoika Kettunen Sulkulahdesta asettui mäelle asumaan. Noljakan tila lohkottiin Laitilan tilasta 1800-luvun loppupuolella. Näiden kolmen kantatilan maita ulottui aina Sotkumaan ja Huhmariin saakka. Kylän halki kulki Liperiin vievä maantie. Pyhäselän rannalla sijaitseva Nuottaniemi oli yhteismaata ja kalastuksen tukikohta. Joka tilalla asui talollisten lisäksi talottomia, loisia, palvelusväkeä ja torppareita. Vuoden 1860 henkikirjojen mukaan Laitilan tilalla asui 26, Noljakan 34 ja Sinkkolan tilalla 42 henkeä. Ison jaon jälkeen kaikki tilat oli jaettu kahtia. Vain muutamia vuosia oli kulunut, kun tilat jälleen oli puolitettu. 1800-luvun loppuun tultaessa kylälle oli syntynyt kymmenkunta tilaa.


Elokuussa 1859 maantieyhteys Liperiin katkesi - Höytiäisen vedet purkautuivat hallitsemattomasti Pyhäselkään. Tämä johtui yrityksestä kaivaa kanava ja laskea järven pintaa uusien viljelysmaiden aikaansaamiseksi. Pato kuitenkin murtui ja tuloksena muodostui Höytiäisen kanavauoma ja laaja suistoalue, joka on nykyään luonnonsuojelualuetta. Kanavan ylitse rakennettiin silta ja tien linjaus muutettiin pohjoisemmaksi. Uuden rantamaiseman innoittamana 1900-luvun alussa syntyi Aavarannalle huvila-asutusta. Rannalle oli muodostunut useita metrejä leveitä hiekkarantoja, joita käytettiin sota-aikana lentokenttänäkin.
Nykyinen Koivuvaaran tila Noljakankaaren päässä on osa alkuperäistä Laitilan tilaa. Noljakantien varrella sijaitsi Sinkkolasta lohkaistu Päivärinteen tila, jonne rakensi Otto Pesonen vuonna 1927. Tila oli kuuluisa hevosistaan, joita kasvatti eritoten Oton poika Erkki Pesonen. Hän oli maanviljelijä, tunnettu kunnallispoliitikko ja ravimies, jonka kunniaksi ajetaan vuosittain Erkki I. Pesosen muistoajot. Noljakassa oli vuosisadan alussa runsaasti asutusta keskittyen Noljakanmäelle ja Noljakantien varteen.

 

Päivitetty 05.06.2013