Kieliteknologia
Vetäjät: Timo Honkela (TKK) ja Krister Lindén (HY)

Kieliteknologian ohjelma on monitieteinen kuten itse oppiainekin. Kieliteknologian ytimenä on luonnollisen kielen mallintaminen tietokoneelle, mihin liittyy erilaisia sovelluksiin suuntautuvia tutkimusaiheita. Ytimeen kuuluvat esimerkiksi jäsennysmenetelmien kehittäminen luonnollisten kielten tunnistamiseksi ja luonnollisten kielten generoiminen (luonnolliset kielet kattavat periaatteessa kaikki ihmisten kielet kirjoitettuna tai puhuttuna tai viitottuna).

Kieliteknologian (jota aiemmin kutsuttiin tietokonelingvistiikaksi) ytimeen kuuluvat siis kielen tunnistamisen ja tuottamisen sekä kielen rakenteen, toiminnan ja kehityksen mallintaminen, esimerkiksi jäsennysmenetelmät, laskennalliset kielioppimallit, tietokonemuotoiset leksikot ja menetelmät niiden tuottamiseksi.

Sovelluskohteista voidaan mainita mm.:

• kirjoittajan apuvälineet, kuten oikeinkirjoituksen tarkistus, tavutus ja
  oikeakielisyyden tarkistus
• tiedonhaku, tiedon eristäminen, dokumenttien indeksointi sekä termien tunnistaminen teksteistä
• kielen automaattinen kääntäminen ja kääntämisen muut apuvälineet
• luonnolliskieliset käyttöliittymät, joissa ihminen keskustelee (puhumalla tai kirjoittamalla) tietokoneen kanssa sekä tähän liittyvä dialogin tutkimus
• tietokoneavusteinen kielenoppiminen, jossa tietokoneelle on mallinnettu opittavan kielen rakennetta tai jossa oppimateriaaleja etsitään ja jalostetaan kieliteknologian menetelmin
• puhesynteesin ja puheentunnistuksen menetelmät, jotka ottavat kielen olemuksen huomioon

Kaikki kieleen liittyvät tietokonetta käyttävät sovellukset eivät kuitenkaan ole keskeistä kieliteknologiaa. Esimerkiksi tekstinkäsittelyssä käyttäjä kirjoittaa kieltä (jota ohjelma myös käsittelee ja tallettaa) ilman että tekstinkäsittelyohjelmaa pitäisi tämän vuoksi pitää kieliteknologisena sovelluksena. Varsinaista kieliteknologiaa on vasta esimerkiksi oikeakielisyyden tarkistustoiminto, joka mallintaa kieliopin ja sanakirjojen tietoja. Myös kielenopiskeluohjelma voi olla olennaisilta osiltaan kuin ääni- ja videonauhuri, ilman varsinaista toimivaa tietoa tai mallia kielen rakenteesta. Kieliteknologiseksi tällainen sovellus muuttuu, kun ohjelmaan liitetään tietoa kielen toiminnasta ja rakenteesta, jolloin ohjelma voi neuvoa oppilasta oikeaan suuntaan.