| Kielen
rakenteet käytössä
Vetäjät: Marja-Liisa Helasvuo (TY) ja Anna Mauranen (HY);
v:sta 2012 Pentti Haddington (OY) ja Marja-Liisa Helasvuo
Ohjelman piirissä tehdyn tutkimuksen keskiössä ovat
kielelliset muodot ja merkitykset, niiden käyttäytyminen
puhutussa ja kirjoitetussa diskurssissa sekä niiden suhde toisaalta
ihmisen kognitioon, toisaalta sosiaalisiin tilanteisiin ja instituutioihin.
Koska kieli on luonteeltaan symbolista, merkitykset assosioituvat
siinä muotoihin ja välittyvät niiden kautta. Merkitystä
tarkastellaan kontekstissaan; monet kielelliset rakenteet ja kielenpiirteet
ovat indeksisiä eli ne välittävät tietoa kontekstipiirteistä.
Ilmausten merkityksiin päästään kiinni toisaalta
lähtemällä muodoista (yksittäisistä sanoista
kuten partikkeleista käyttöpotentiaaleineen taikka konstruktioista
lauseke- ja lausetasolla), toisaalta yhteiskunnallisista ilmiöistä,
tilanteista ja toiminnoista. Kielen avulla myös tuotetaan uusia
merkityksiä ja vaikutetaan siihen, millaiseksi konteksti muotoutuu.
Kieli ei siis vain heijasta vaan myös luo todellisuutta. Luonteeltaan
ohjelman piirissä harjoitettu tutkimus on teoriaan suuntautuvaa,
mutta se nojaa vahvasti empiiriseen aineistoon, ihmisten välisiin
keskusteluihin ja kirjoitettuihin teksteihin.
Kielen perinteisiä rakenteita lähestytään pääasiallisesti
suhteessa ihmisen kognitioon ja kielen emergenssiin, jolloin keskeisinä
teoreettisina viitekehyksinä ovat vuorovaikutuslingvistiikka,
(systeemis-)funktionaalinen kielioppi, kognitiivinen kielioppi ja
konstruktiokielioppi. Metodisia välineitä voidaan hakea
esimerkiksi keskustelunanalyysista tai (kriittisestä) diskurssianalyysista
ja pragmatiikasta.
Kielen järjestelmää ei ymmärretä
yhtenäiseksi ja staattiseksi kokonaisuudeksi vaan se on jatkuvassa
muutoksen tilassa. Puhuttuja ja kirjoitettuja diskursseja tarkastellaan
paitsi rakenteellisina ilmiöinä myös prosesseina.
Tyypillisiä tutkimuskohteita ovat erilaiset vuorovaikutustilanteet,
institutionaaliset ja mediadiskurssit, tekstilajit, kieli suhteessa
vähemmistöihin ja toiseuteen, kaunokirjalliset tekstit
suhteutettuna tekstilajikonventioihin sekä kielen rakenteet
suhteessa kognitioon.
|