Nimensä mukaisesti ENO sai alkunsa Enon kunnassa Pohjois-Karjalassa.  Kunnan koulut olivat olleet mukana kansainvälisessä GLOBE-ympäristöohjelmassa muutaman vuoden, joten kokemusta kansainvälisestä ympäristöprojektista oli jo ennestään. GLOBE-ohjelmassa oppilaat keräävät tietoa ympäristöstään erilaisilla mittauksilla ja jakavat tiedon verkossa. Se keskittyy pääasiassa luonnon-tieteeseen ja matematiikkaan. Ohjelma tarjosi resursseja, muttei varsinaista verkko-opiskelua tai vuorovaikutteisuutta. Enon kouluilla pohdittiin, kuinka luonnontieteet ja tietotekniikka voitaisiin yhdistää kokonaisuudeksi. Kouluille oli tietoyhteiskuntaohjelman myötä hankittu tietokoneita, jotka haluttiin aktiiviseen käyttöön koulutyössä. Syntyi ajatus luonnontieteiden verkkokoulusta, jossa enolaiset koulut yhdessä opiskelisivat GLOBE-ohjelmaan liittyviä teemoja. Hankkeen nimeksi tuli ”Yhessä Rysässä”. Verkkokoulun  suunnittelusta vastasivat Mika Vanhanen ja Urpo Ahlholm yhteistyössä Joensuun yliopiston kanssa. Yhessä Rysässä valittiin Opetushallituksen yhdeksi kärkihankkeeksi Suomi Tietoyhteis-kunnaksi –ohjelmassa. Syksyllä 1999 verkkokoulun aloittivat kaikki Enon kunnan koulut alakouluista  lukioon.

Yhessä Rysässä –hanke koettiin mielekkääksi. Heräsi kuitenkin ajatus, kuinka saisimme suuremman joukon koulua osallistumaan verkko-opiskeluun. Yhessä Rysässä käsitteli pelkästään luonnontieteitä. Verkkokoulua haluttiin jatkaa, mutta sisältöä haluttiin monipuolistaa. Lisäksi tuntui mielekkäältä hyödyntää jo luotuja kansainvälisiä kontakteja. Oli tilaus uudelle kansainväliselle ympäristöaiheiselle verkkokoululle. Koska sellaista ei verkosta löytynyt,  teimme sen itse.  Opettaja Mika Vanhanen ja Urpo Ahlholm kokoontuivat marraskuussa 1999 suunnittelemaan uutta kansain-välistä verkkokoulua. Päätettiin, että opiskeluteemoiksi valittiin neljä pääteemaa, jotka käsittelisivät fyysistä ja sosiaalista ympäristöä, luonnon-ympäristöä, kulttuuriympäristöä ja kestävää kehitystä peilattuna elintapoihimme. Alkuvuodesta 2000 hankkeen käynnistymisestä ja siihen hakemisesta tiedotettiin sähköpostilla erilaisille kouluverkostoille. Tämän lisäksi etsittiin verkosta yksittäisiä kouluja, joille lähetettiin sähköpostia.  Verkkokoululle haluttiin lyhyt ja napakka nimi. Sitä ei tarvinnut hakea kaukaa, sillä ENO on tuttu ja lyhyt nimi ja toimii lyhenteenä sanoille Environment Online.

Kangerrellen mutta kuitenkin!

ENO aloitti toimintansa syksyllä 2000 Euroopan komission tukemana eurooppa-laisena sateenvarjo-hankkeena. Ensimmäisenä vuonna oli mukana 50 koulua 30 maassa.  Opiskelu aloitettiin tutustumalla toisiin kouluihin ja niiden verkkosivuihin. Tietoa kerättiin oppilailta pääasiassa erilaisilla kyselyillä, joista tehtiin yhteen-vetoja. Alun hankaluuksia oli totuttaa koulut ajatukseen, että opiskelemme viikoittain ENOa.  Uutena ajatuksena ja toimintatapana tämä luultavasti sitoutti kouluja liikaa,  mikä näkyi jaksoittain ulkomaisten koulujen melko vähäisenä osallistumisena. Osa kouluista oli käsittänyt, että ENO on lisäresurssi opiskeluun, jota voi käyttää silloin tällöin. Alkuvaikeuksiin saattoi vaikuttaa myös opiskelutyyli. Ajatuksenamme oli alussa tehdä verkossa kaikki mahdollinen. Tästä aloimme luopua jo ensimmäisen kevään aikana, sillä huomasimme, että luokkien pääsy käyttämään Internetiä oli satunnaista ja monille kouluilla oli hitaat yhteydet. Aloimmekin kehittää opetusta niin, että siihen ei aina tarvittaisi tietokoneita.

Oma ongelmansa hankkeissa on aina, kuinka ne rahoitetaan, Ensimmäisenä vuonna tukea saatiin hyvin, mutta jo seuraavana lukuvuotena Opetushallituksen tuki oli vain neljäsosa kokonaisbudjetista. Koska osallistujille hanke oli ilmainen, oli vaikeaa löytää lisärahoitusta, lukuisista yhteydenotoista ja anomuksista huolimatta.